Herkullisin pehmisannos on itse tuunattu

Tuunasin Arlan tee-se-itse vaniljapehmytjäätelön ja annoksesta tuli niin hyvää, että haluan jakaa ohjeen. Jos pidät jäätelöstä ja kahvin mausta, etkä vierasta mustaherukkaa, sinäkin saatat pitää tästä kylmästä herkusta.

Kahvi ja vaniljapehmis eivät ole makuyhdistelmänä aivan uusi keksintö. Muistan nähneeni ja kerran maistaneeni (korostan sanaa kerran) pehmisannoksen, jonka sekaan lorautettiin kahvia. En oikein tiedä, miten sellainen annos pitäisi syödä - lusikoimalla vai juomalla? Ennestään pehmeä jäätelö suli nopeasti ja kahvi vastaavasti jäähtyi. Omassa tuunauksessani ei kaadettu kuumaa taikka kylmää kahvia jäätelöön.

Pehmismassan maustaminen

Lisäsin nestemäisen pehmismassan joukkoon Nescafen jäälatte-kahvijauhetta, joka on yllättävän hyvää myös alkuperäisessä tarkoituksessaan eli sekoitettuna kylmän maidon joukkoon.

Maustoin kahvijauheella noin 2/3 jäätelömassasta. Syyni osittaiseen maustamiseen oli se, että halusin tarjota lapsilleni vaniljan makuista jätskiä. He kun eivät pidä kahvisuklaakovehdeistakaan, eikä minulla ole mitään tarvetta houkutella heitä pitämään kahvin mausta. Käytin pussista suunnilleen 80 % tähän jäätelömäärään.

Maustamisen jälkeen vatkaus, 1 ½ tuntia pakastamista ja uudelleen vatkaus

Tuore mustaherukkasose

Soseutin 2 dl tuoreita mustaherukoita sauvasekoittimella ja makeutin soseen sokerilla. Koemaistele makeus itsellesi mieleiseksi. Tässä sosessa on kaikki vitamiinit tallessa! Luonnon omaa C-vitamiinia lukuun ottamatta soseessa ei ole säilöntäainetta, joten käytä ylimääräinen herkku vaikkapa kaurapuuron seassa tai leipomasi mustikkapiirakan joukossa lähiaikoina.

Annoksen kokoaminen

Kokoa annos lusikoimalla tarjoiluastiaan kerroksittain pehmistä, sosetta ja nougatrouhetta. Kuvan annoksessa mustaherukkasosetta on neljä teelusikallista. Määrä oli aivan sopiva. Pinnalle laitoin vaniljapehmistä ja viimeistelin annoksen kirsikalla.

Kuva saattaa antaa vaikutelman pienestä annoksesta, kun lasi on "vain" puolillaan. Kyseessä on 4,5 desilitraa vetävä punaviinilasi, joten annos oli kohtuullisen kokoinen,  mutta on tunnustettava, että söin toisen mokoman lisää. Vaniljaisen lattekahvin, makean raikkaan mustaherukan ja wiener nougat -rouheen maut sopivat yhteen paremmin kuin hyvin.

 

 

Arlalla on käynnissä tee-se-itse pehmiksen tuunauskilpailu, johon sinäkin ehdit osallistua. Kilpailuaikaa on vielä tämän kuun puoliväliin saakka. Arpa ratkaisee viisi voittajaa, jotka saavat Kitchen Aid Artisanin. Osallistuin kisaan tällä tuunauksella ja suureksi yllätyksekseni Arla nosti kuvani vaniljapehmistuunausten TOP 4 -listalle. Ollapa vielä arpaonnea, sillä olen haaveillut pitkään tuosta ihanasta yleiskoneesta.

Mussukat esittäytyvät

 

Pojat ovat jääneet vielä esittelemättä, joten on jo aika kertoa kisujen nimet. Ensimmäisen kuvan kissa on Pihka. Nimi tulee siitä, kun se kotiutui meille yhtä nopeasti kuin pihka tarttuu osumaansa. Se myös näyttää itse pihkaan osuneelta. Alemman kuvan kisu on nimeltään Laku. Jostain makustellen nimi sille tupsahti.

Pihka rakastaa piiloja. Tänä aamunakin se jo pujahti vaatehyllylle, kun olin valitsemassa itselleni housuja. Se ehti jäädä myös jumiin keittiön roskislaatikostoon, kun en huomannut sen (jälleen kerran) pujahtaneen sinne. Pian laatikosta kuului "koputusta". Pihkan pitää päästä tutkimaan myös kaikki kassit, mikä puolestaan innostaa Lakua hyppäämään kassin päälle. Pihka on todellinen sylikissa.

Laku on innokas pelaamaan palloa. Kun Pihka murisee ruuan vuoksi "älä sä vaan koske mun ruokaan", Laku murisee pallon perään. Usein Laku kulkee pallo suussaan, jos se haluaa varmistaa, ettei toinen sitä nappaa. Laku on ketterä liikkeissään ja hyppii ulkona gasellimaisesti esteiden yli. Laku pitää siisteydestään hyvää huolta ja tarkkailee kaikkea kovin viisaan näköisenä.

Kumpikin kissa on aivan ihana mussukka. Ne ovat koko perheen lemmikit, ja niistä on tulleet hyvät kaverukset myös toisilleen.

Otin nuo kuvat lauantain ilta-auringossa. Vaikka ulkona alkaa näyttää jo syksyiseltä, onneksi viikonloppu oli mitä kesäisin. Ihanan lämpimän ja aurinkoisen sään soisi jatkuvan pitkälle syksyyn.

*

Jos haluat nähdä, mitä ja miksi posti tänään kotiini toi, kurkkaa blogin Facebook-sivulle!

Hesarista päivään

Päivän Hesarissa oli juttu "Me olemme kassikansa", kun emme Suomessa suvaitse luksuslaukkuja ja kauhistellaan, kun Jenni Haukio kehtasi etuilla käyttämällä Marimekon laukkua, jota ei olut vielä myytävänäkään. Oltiin hiljaa, kun edellinen presidentti käytti riittävän halvan näköistä kassia. Juttu käsitteli laajemminkin suvaitsevaisuutta, mutta pysytään niissä kasseissa hetki. Onneksi tanskalainen suunnitteli meille suomalaisillekin kivan kassin, johon eilen tyytyväisenä sain sujauttaa kanelibasilikan.

Kanelibasilika on uusi tuttavuus keittiössäni. Ajattelin kokeilla sitä suklaapehmiksen ja marinoitujen nektariinien lisukkeena. Pehmiksen tuunauskokeilut ovat meneillään. Eilen tein kahvi-mustaherukkapehmistä ja makuyhdistelmä osoittautui megahyväksi, joten kirjoittelen reseptintapaisen tänne blogiin myöhemmin. Olen ihan oikeasti sitä mieltä, että se oli paras syömäni pehmis ikinä.

Näihin Nicolas Vahén kasseihin iskin silmäni alkukesällä Tukholmassa, josta toin Tukholman tuliaisia. Viileä laukku rannalla -jutussa ylistin Vahén kylmälaukkua. Samaisen henkilön ruokatuotteita en ole maistellut kahvia lukuun ottamatta. Jos sinulla on kokemusta niistä, kuulisin niistä mielelläni. Tykkäsitkö? Odotukseni heräsivät, kun huomasin Loviisan aitan sivuilta, että Vahé on alkujaan ranskalainen huippukokki ja chocolatier. 

Hesarissa oli juttua lähestyvistä Flow Festivaaleistakin. Jostain syystä en ole paikan päällä kertaakaan käynyt, mutta olen löytänyt festareilta vuosia sitten Lykke Lin. Sinä kesänä uutisoitiin, että Lykke Li ei tulekaan esiintymään. Niin, että kuka, mietin silloin ja menin You Tubeen. Pidin kuulemastani. Tuolla alempana on lempibiisini ja sen lempiversioni häneltä.

Uutta kivaa löytääkseni kävin tämänvuotisen Flown ohjelmistosta itselleni vieraita artisteja läpi ja tällä kertaa löytyi Cat Power. Noin kissamaisen kiva nimikin, enkä ollut ennen moista kuullut. Tykästyin tähän hyväntuuliseen biisiin:





Aamukahvit on juotu ja päivän lehti luettu. Hellepäivä taitaa olla tulossa tänäänkin. Ihanaa sunnuntaipäivää!

Yksinkertaisesti hyvää

Kuka tahtoo monimutkaisuutta? En ainakaan minä, vaikka jonkinasteisesta monimutkaisuudesta pidänkin. Esimerkiksi viihdyn parhaiten sellaisten kirjojen ja leffojen äärellä, missä juoni ei selviä kädenkäänteessä. Pidän työstä, joka on riittävän haastavaa. Joskus viehätyn herkuista, joita on tehty tovi jos toinen. Voisin jatkaa listaa pitkään. Yksinkertainen on usein kuitenkin valttia tarkoittamatta sellaista, että mennään yli aidan matalimmalta kohdalta. Koneita on mukavinta käyttää, kun se on helppoa. Silloin laitteen suunnitellut on saattanut nähdä paljonkin vaivaa helppouden eteen. En ole kertaakaan kuullut, että joku nimenomaan haluaisi käyttää monimutkaisia vekottimia.

Tämän blogin yksi kategorioista on Yksinkertaisesti hyvää. Sinne luokittelen paitsi herkut, jotka valmistuvat helposti, myös sellaista, joiden tekeminen vaatii panostusta. Olennaista on, että maku on yksinkertaisesti hyvää. KISS! *) Tänään herkuttelen kirsikoilla!

*) Keep it short and simple.

Kasvihuoneilmiössä kuin Liisa Ihmemaassa

Ennen Turun ja Helsingin välistä moottoritietä autolla huristeltiin mutkaista tietä peltojen poikki ja suuren kasvihuoneen ohi. Aina sen varmaan näin, mutta kertaakaan kohdalla ei tullut pysähdyttyä. Kiinnostukseni paikkaa kohtaan heräsi, kun kuumeilin pari vuotta sitten valkoisesta Barcelona-tuolista. Selvisi, että siinä kasvihuoneessa myydään Barcelona-tuoleja. Ihanko totta, ihmettelin. Mikä ilmiö tämä oikein olikaan? Tuolien edullinen hinta herätti epäilyksiä aitoudesta ja asia jäi. Viimein tänä kesänä poikkesin kasvihuoneeseen, kun Herra S sitä ehdotti Turusta palatessamme. Olin kuulemma puhunut paikasta kauan.

Kuvittele suomalaista musiikkia 50-luvulta, esimerkiksi Tapio Rautavaaraa. Sellaista siellä soi ainakin omalla käynnilläni. Pianoakin saa soittaa, jos tahtoo. Kuvan mies on kirjanpitäjä.

Kasvihuoneilmiössä on myytävänä sekä uutta että vanhaa tavaraa ja valikoima on käsittämättömän laaja. Ihastelin varsinkin vanhoja puisia kaappeja. Ei tainnut näkyä kahta samanlaista kaappia. Tämä on kauppa, josta saat vaikkapa leopardin täplillä kuvioidun nojatuolin. Vai olisiko kokonaan hopean värinen nojatuoli mieluisampi? Ja mitä Barcelona-tuoliin tulee, kyllä sellaisia näkyi, ihan aitoja jäljitelmiä. En ostanut.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi alue, joka oli nimetty kanikonttoriksi. Kanit olivat myytävänä.

Jos kaipaat ikivihreitä salaatinlehtiä, tästä kasvihuoneesta löytyy niitäkin.

Vai miten olisi hedelmävalikoima? Pidin noista Pepsi-laatikoista. En haalannut sellaista kuitenkaan kotiini.

Kahvion puolella on jotain Liisa Ihmemaassa -tunnelmaa. Oma hauskuutensa oli siinä, että kahvion tiskissä oli hintalappu myös astioille, jos niitä tahtoo kotiinsa ostaa. Eräs nainen tarttui kahvikuppiin ja laski sen pois kädestään huomatessaan hintalapun. Hän kai aikoi ostaa vain kahvia. En jäänyt seuraamaan, mitä tarina olisi edennyt.

Kiertelyn jälkeen maistui tuore, hyvä munkki. Sellainen ilmiö se.

 

Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä.

Ikean uudet paperi-ihanuudet

- Hei, onkohan teillä niitä uusia paperitavaroita jo myynnissä? Kuulin, että jossain Suomen Ikeassa oli laiteltu niitä esille jo viime viikolla. Lähdin ensin soittamaan, jos se ei ollut vielä Vantaan Ikea. Jos se olikin vaikka Tampere, niin tulisin sinne turhaan.
- Aivan. Minkä nimisiä paperitavaroita?
- Ikea papershopin nimellä löytyy kuvia ainakin ulkomailta, teidän nettisivuilta ei näytä vielä löytyvän.
- Nyt en taida tietää.
- Odota, niin katson Googlella uudelleen. Tämmöisiä kuin Historisk, Daterad, Framställa ja Särskild ainakin.
- Historisk löytyy, useitakin. Daterad löytyy...
- Mahtavaa!!
- Ja Framställa ja Särskild löytyy.

Sain vielä neuvon siitä, mistä päin kauppaa nämä paperiuutudet löytyvät ja tuota pikaa olimme Kohta kotona -blogin Neelan kanssa matkalla Ikeaan. Hinnat olivat ikeamaisesti huokeat ja tuotteet omaan makuuni, joten olo oli kuin lapsena lelukaupassa tai karkkikioskin ikkunan takana. Kuvasin miltei kaikki kotiin kantamani paperiuutuudet nähtäväksesi.

 

Pakettikortteja (0,99 € / 10 kpl.)

 

 

Lahjanarua ja -laatikoita

 

Muistivihko

 

Silkkipaperia

 

 

Niin helposti "koottava" laatikko, että en helpompaa ole nähnyt.

 

 

Moneen taipuva muistilappukuutio, jonka ensimmäisiin arkkeihin oli painettu tarina.

 

Mitä mieltä olet Ikean paperiuutuuksista?

 

Mun maun mukaan sisustusta Ellokselta

Eilen kotiin tulleessa Elloksen esitteessä näkyi monenlaista kaunista sisustusrintamalla, joten päädyin tänään hieman pläräämään Elloksen nettisivuja ja valitsin puolivakavissani muutamia sisustussuosikkejani.

 

 

1. Hellyyttävä Daisey-tyynynpäällinen voisi majoittua meillä olohuoneen sohvalle tai makuuhuoneeseen. Kokoa päällisellä on reilusti 50 x 50 cm. 
2. Kirjoituspöydän valaisin, maalattua metallia, kävisi työhuoneen mustalle pöydälle.
3. Kaksi lasipulloa vaikkapa kukille, risuille tai juomalle sijoituspaikkana milloin missäkin.
4. ROPE-lyhty hämäriin syys- ja talvi-iltoihin. Narut ovat kiva yksityiskohta. Lähes vastaavan voisi tehdä tuunaamalla lasipurkin.
5. Betoniruukku. Hauskaa, kun ruukku näyttää vedestä turvonneelta pahvilaatikolta.
6. Ykkössuosikkini: metallikori pehmoleluille, puuhaloille, viltille ja vaikka mille. Tämäntapaisia koreja näyttää olevan monen yrityksen valikoimissa tällä hetkellä ja hintahaarukka on leveä.

Viikon tarjouksena Elloksella on - 20 % kaikista pussilakanoista. Oma suosikkini on

Daisey-pussilakanasetti (25,50 €), jonka kuva on alla vasemmalla. Tanskalainen By Nord taisi olla tämäntapaisten mustavalkoisten eläinkuosisten petivaatteiden pioneeri viime vuosina. Ainakin itse havahduin ihanuuksiin aikanaan Deerin nähdessäni. Jos tiedät jonkun ehtineen jo ennen sitä, olisi kiva kuulla.

Kaikki yllä olevat tavarat olisivat mieluisia omaan kotiini. Myös tumma, suuri harlekiinikuvioinen villamatto oli ihana. Tuskin kuitenkaan ostan tätä kaikkea, en välttämättä yhtäkään. Ei kaikkea vähän kivalta näyttävää kannata ja voi aina ostaa. H&M:n kuvastokin tuli tänään. Hauskaa perinteistä syksyn enteilyä nuo katalogit!

 

Elloksen valikoimissa näyttää olevan useita tapetteja, ja aika kiva valikoima olikin. En muista aiemmin nähneeni tapetteja Elloksella. Olikohan tapetteja jo aiemminkin myytävänä?

 

Valkoinen Harmaja -blogista voit lukea Elloksen Neon Retro -trendistä ja siellä on arvontakin meneillään, tästä pääset sinne. 

Kuvat: Ellos ja Deer-pussilakanan kuva: Designbox

Uusia viiksiä

Kuinka mahtavaa onkaan palata töihin lomalta, kun ystävä on keitellyt valmiiksi aamukahvit ja on vastassa matkatuliaisten kanssa!? Kohta kotona -blogin Neela muisti minua tänään tällä kivalla, viiksekkäällä teipillä. Kyllä ihanat työkaverit on niin upea asia.

Postauksen lopussa on muutakin viiksekästä ja pääset lukemaan Neelan blogista, mitä kaikkea hän löysi Kööpenhaminasta, ellet ole jo lukenut.

 

Lapsuudessani suojasin polkupyörän satulaa vesisateelta kietomalla muovikassin päälle. Sulloin kassin ajon ajaksi ja kuivalla säällä satulan alle. Karmea näky, mutta mieluummin kassi kuin märkä takapuoli. Piditkö sinäkin muovikassia vai olitko keksinyt jotain nätimpää?

 

Riemastuin löytäessäni tänä kesänä Tigerista näin makean satulansuojan. Kyllä tuollaisen mieluummin kiskoo satulan päälle kuin tyhjän ruokakassin. Ostin myös toisen suojuksen, jossa on vaaleanpunaisella pohjalla punaisia sydämiä. Mitäs pidät?

 

 

Oletko jo lukenut, mitä Neela löysi Kööpenhaminasta? Voit jatkaa postaukseen täältä.

Ruukuntäytettä

Kirppikseltä ostamaani ruukkuun on löytynyt juuri passelin kokoinen ja soma viherkasvi. Kisut ovat onneksi antaneet kukan olla rauhassa, joten ehkä se pärjää meillä jonkin aikaa, kunhan muistan kastella sitä. Viherpeukalossani kun vaikuttaa olevan jokin virhekoodi kastelun osiossa.

Ruukkujutun voit halutessasi lukea täältä. Jos puolestaan huolestuit, mitä kolme viikkoa sitten Skidit festareilla kylvetyille punabasilikalle ja salaatille kuuluu, niin ei hätää. Niillä menee ihan hyvin.

Elämys huvipuiston huipulla

Olin yhtä hymyä, kun selvisi, minne meidät ohjattiin pysäköimään automme. Keskeisempää paikkaa ei olisi voinut olla, sillä parkkiruutu oli keskellä Särkänniemen huvipuistoa, aivan Näsinneulan juurella. Tunsin saavani VIP-kohtelua, vaikka sellaisesta ei ollut edes kyse. Ensimmäistä kertaa vain satuimme kysymään portilla, minne Näsinneulan ravintolassa ruokaileva voi pysäköidä, kuten netissä neuvottiin tekemään. Tämä oli kolmas perättäinen kesä, kun olimme tulleet huvittelemaan ja syömään hyvin Tampereelle.

Hissimatkalla joku luki seinästä ravintolan ruokalistaa päivitellen hintoja korkeiksi. On kokonainen menu tietysti perinteistä huvipuiston burgeriateriaa hinnakkaampi, mutta Näsinneulan ravintolan ruoka on niin taivaallisen hyvää ja maisemat upeat, että panostus ei ole ollenkaan liikaa kerran vuodessa. Hinnastakin voi olla montaa mieltä, sillä Helsingissä vastaavasta ruuasta pitäisi maksaa enemmän. Vastaavaa näköalaa helsinkiläisravintolasta ei edes saa. Näytän seuraavaksi, mitä ihanaa sain syötäväkseni.

Valitsin kuuden ruokalajin Finlandia-menun, jonka ensimmäinen annos oli nokkoskeittoa ja maitovaahtoa.

Alkupalaksi tarjoiltiin ahventa ja jogurttia, mukana muun muassa omenasiiderihyytelöä. Loistavat makuyhdistelmät ja suuntuntuma!

Salmiakkivaahtokarkkia ja limeä. Yllättävä, mielenkiintoinen ja makoisa. Lime raikasti suun seuraavaa annosta varten.

Pääruokana poronvasaa kahdella tavalla ja valkosipuli-perunakakku. Aivan ihanaa, pehmyttä lihaa.

Makuaistini ei ole kyllin hienostunut vahvoille juustoille, sellaisille, joita kutsun hikisukkajuustoiksi. Tässä vaiheessa lähituottajien juustot olisi kuulunut kokonaisuuteen. Juustolautanen on Näsinneulan perinteinen annos, jota pari kesää taaksepäin en saanut syötyä. Siksi sain pyynnöstäni juustojen tilalle jotain muuta, ja se mitä sain oli tyrniä ja marenkia. Raikasta ja makeaa.

Jälkiruokana oli raparperia ja tuorejuustoa. Kuten kuvasta näkyy, annoksessa oli muutakin. Erinomainen päätös erinomaiselle menulle.

 

Menun jälkeen tunsin itseni tyytyväisenä kehrääväksi kissaksi ja hyvää energiaa riitti tuntikausiksi huvipuistossa kiertelyyn, eikä olo ollut ollenkaan ähkyinen, kuten rasvaisesta ruuasta seuraa. Ensi vuonna uudelleen!

Huom. tämä postaus on tehty vilpittömästä ihastuksesta Näsinneulassa valmistettavaan hyvään ruokaan ilman minkäänlaista sovittua blogiyhteistyötä ravintolan kanssa.