Kasvihuoneilmiössä kuin Liisa Ihmemaassa

Ennen Turun ja Helsingin välistä moottoritietä autolla huristeltiin mutkaista tietä peltojen poikki ja suuren kasvihuoneen ohi. Aina sen varmaan näin, mutta kertaakaan kohdalla ei tullut pysähdyttyä. Kiinnostukseni paikkaa kohtaan heräsi, kun kuumeilin pari vuotta sitten valkoisesta Barcelona-tuolista. Selvisi, että siinä kasvihuoneessa myydään Barcelona-tuoleja. Ihanko totta, ihmettelin. Mikä ilmiö tämä oikein olikaan? Tuolien edullinen hinta herätti epäilyksiä aitoudesta ja asia jäi. Viimein tänä kesänä poikkesin kasvihuoneeseen, kun Herra S sitä ehdotti Turusta palatessamme. Olin kuulemma puhunut paikasta kauan.

Kuvittele suomalaista musiikkia 50-luvulta, esimerkiksi Tapio Rautavaaraa. Sellaista siellä soi ainakin omalla käynnilläni. Pianoakin saa soittaa, jos tahtoo. Kuvan mies on kirjanpitäjä.

Kasvihuoneilmiössä on myytävänä sekä uutta että vanhaa tavaraa ja valikoima on käsittämättömän laaja. Ihastelin varsinkin vanhoja puisia kaappeja. Ei tainnut näkyä kahta samanlaista kaappia. Tämä on kauppa, josta saat vaikkapa leopardin täplillä kuvioidun nojatuolin. Vai olisiko kokonaan hopean värinen nojatuoli mieluisampi? Ja mitä Barcelona-tuoliin tulee, kyllä sellaisia näkyi, ihan aitoja jäljitelmiä. En ostanut.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi alue, joka oli nimetty kanikonttoriksi. Kanit olivat myytävänä.

Jos kaipaat ikivihreitä salaatinlehtiä, tästä kasvihuoneesta löytyy niitäkin.

Vai miten olisi hedelmävalikoima? Pidin noista Pepsi-laatikoista. En haalannut sellaista kuitenkaan kotiini.

Kahvion puolella on jotain Liisa Ihmemaassa -tunnelmaa. Oma hauskuutensa oli siinä, että kahvion tiskissä oli hintalappu myös astioille, jos niitä tahtoo kotiinsa ostaa. Eräs nainen tarttui kahvikuppiin ja laski sen pois kädestään huomatessaan hintalapun. Hän kai aikoi ostaa vain kahvia. En jäänyt seuraamaan, mitä tarina olisi edennyt.

Kiertelyn jälkeen maistui tuore, hyvä munkki. Sellainen ilmiö se.

 

Tämän postauksen kuvat on otettu kännykällä.