Silmää miellyttävää keittiöapua

Vedenkeitin on yksi eniten käyttämiäni keittiön pienkoneita. Sitä tulee käytettyä jopa useita kertoja päivässä. Olen keittänyt veden valmiiksi pastaa, riisiä ja mitä kaikkea varten nyt kiehuvaa vettä satun tarvitsemaan, myös teetä varten, vaikka 100-asteinen vesi onkin turhan kuumaa iltaisin suosimalleni vihreälle teelle. Kahvinkeitin porisee kerran päivässä aamuisin ja viikonloppuisin ehkä toisenkin kerran myöhemmin päivällä. Nämä molemmat keittimet hajosivat suunnilleen samanaikaisesti hiljattain. Kumpikin kone alkoi valuttaa vettä alapäästään niin, että vedenkeitin sai aikaan jopa oikosulun, minkä jälkeen kone poistui samantien käytöstä. Kahvinkeitin lirutteli vettä pöydälle. Se kyllä toimi, mutta vedentulo vain lisääntyi lisääntymistään parissa viikossa niin, että pari talouspaperipalaa kastuivat litimäriksi puolikasta pannullista keitettäessä.

Koska vedenkeitin on niin t-ä-r-k-e-ä kapistus keittiössäni, ei ollut ihan sama, millainen uusi kone olisi. Kone on aina näkyvillä työtasolla, joten halusin valkoisen keittimen, joka miellyttäisi myös muuten silmää. Tämän lisäksi halusin keittimen, jolla voisi saada aikaan kiehuvan veden ohella "ihan vain" lämmintä vettä teetä varten. Näillä kriteereillä kun lähdin etsimään keitintä, valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Oikeastaan vaihtoehtoja löytyi kaksi. Toinen olisi hinnakas Kitchen Aidin keitin ja toisena Boschin vedenkeitin. Suurin osa keittimistä on edelleen vain kiehuvan veden keittämiseen ilman lämpötilan säätömahdollisuutta. Päädyin kipakasta hinnasta huolimatta Kitchen Aidiin, koska se sopii keittiössä aina näkyvällä olevaan Kitchen Aidin yleiskoneeseen, jonka voitin Arlan järjestämästä kilpailusta puolitoista vuotta sitten. Lisäksi keitin sopii leivänpaahtimeen. Onneksi vedenkeittimestä ei tarvinnut maksaa täyttää hintaa, kun Stockmannilla on paraikaa 20 prosentin alennuksia mm. keittiön elektroniikasta. Nettikaupassa ei ollut saatavilla valkoista keitintä, mutta sellainen löytyi fyysisestä myymälästä.

 

 

Uutta kahvinkeitintä meillä ei vielä ole. Olen valmistanut kahvini nyt pressopannulla, johon vedenkeittimellä saa kätevästi kuumennettua sopivan lämpöisen - ei kiehuvan - veden. Kahvinkeittimenkin kyllä tahtoisin jossain vaiheessa.

Alla on vielä pari vanhaa kuvaa, joista näkyy, millä paikoilla paahdin, yleiskone ja (entinen) vedenkeitin ovat.

Olkkarinpöytä roskalavalta

 

Työpaikallani tehtiin loppukesällä remonttia, minkä ansiosta pääsin pelastamaan roskalavalta olohuoneestamme puuttuneen pöydän. Ihastuin samantien pöydän kolmeen jalkaan. Oli kuitenkin selvää, että alkuperäinen punaruskea väri saa väistyä.

 

 

Musta puolihimmeä Helmi-kalustemaali osoittautui yllättävän kiiltäväksi. Saattaa olla, että jonain päivänä pöytälevy saa vielä uuden, mattapintaisemman käsittelyn. Pöytälevy mahtuu mukavasti kissojen raapimapuun, siis rahin, päälle. Jotain pitäisi joskus tehdä tuolle rahillekin, kun pinta alkaa olla hienoisesti kärsinyt.

 

Lomailen tänään ja huomenna vailla sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Mitähän kivaa sitä tekisikään!?