31.5.2013

Minimuffinssit valkosuklaa-mango -kuorrutteella

Tämä viikko on monessa perheessä juhlan aikaa, kun koululaiset ja opiskelijat pääsevät kesälomilleen ja monet valmistuvat koulusta. Näistä iloisista tunnelmista minäkin olen päässyt nauttimaan tänään, ja huomenna jatkuu! Lisäksi päivä on ollut tunteellinen, sillä yksi kollegoistani oli viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaansa. Aivan ihana vuodenaika ja sää jäädä kotiin odottamaan uutta perheenjäsentä!

Vein aamulla lapseni päiväkotiin muffinsseja kiitoksena siellä tehdystä tärkeästä työstä. Käytin Pullahiiren reseptejä, jotka sain hänen pitämältään leipomiskurssilta juuri viime viikolla. Löydät ohjeet kuvien jälkeen.





Pullahiiren kaakaomuffinssit

2 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kiehuvaa vettä
100 g voita

Sulata voi ja nosta sivuun jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää ne vuorotellen kiehuvan veden kanssa vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina 12 muffinssivuokaan (Huom. käytin minimuffinssivuokia, joten taikinaa riitti yli 20 muffinssiin). Paista 15 - 20 minuutta 175 asteessa. Anna jäähtyä.

Valkosuklaa-mango -kuorrute Pullahiiren reseptejä soveltaen

130 g valkosuklaata (Panda-suklaalevy painaa tämän verran)
100 g vähäsuolaista voita
170 g mango-tuorejuustoa
noin 2 dl tomusokeria

Sulata valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää pehmeä voi ja tuorejuusto valkosuklaan joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi vatkaimella ja lisää vielä tomusokeri.

Lisätietoja

Tein kuorrutteen valmiiksi eilisiltana ja säilytin sitä yön jääkaapissa. Massa oli aamulla hyvin jämäkkää, joten nostin sen pehmenemään huoneenlämpöön muffinssien leipomisen ajaksi. Massa pehmenikin juuri sopivasti voidakseni pursottaa kuorrutetta muffinssien päälle sen jälkeen, kun ne olivat ehtineet hieman jäähtyä.

Alun perin tarkoitukseni oli noudattaa Pullahiiren reseptiä sellaisenaan, mutta minulla olikin liian pieni valkosuklaalevy. Toiseksi, luin epähuomiossa kahta eri kuorrutereseptiä. Ne kun olivat ohjenipussa samalla sivulla peräkanaa. Tähän valmiiksi maustetun tuorejuuston kuorrutteeseen ei olisi tarvittu tomusokeria. Joten voit sen [tomusokerin] aivan hyvin jättää pois, jos kokeilet tätä herkullista kuorrutetta, mutta ohjeen ylittävä makean määrä ei kuitenkaan haitannut, pikemminkin päin vastoin. Vähäiseen makeaan tyytyvä miehenikin oli kovasti muffinssien perään, lapsista puhumattakaan, mutta mikä tärkeintä: päiväkodin aikuiset olivat tyytyväisiä heille vietyihin suupaloihin. Kolmantena poikkeamana on se, että alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan käyttämään huoneenlämpöistä voita ja tuorejuustoa, ettei suklaa paakkuunnu vatkatessa. Minulla ei ollut aamulla aikaa odottaa niin kauaa, ja päädyin vain sulattamaan voita kevyesti mikrossa. Onneksi suklaa ei paakkuuntunut.

Viimeistelin herkut tuoreilla pensasmustikoilla ja laitoin ne jääkaappiin viilenemään.




30.5.2013

Food Sightseeing - turistina Helsingissä

Osallistuin opastetulle Herkuttele Helposti Helsingissä -kierrokselle, joita järjestää Food Sightseeing Helsinki. Kierroksia on kuutena päivänä viikossa ja kuka vain voi varata itselleen paikan. Oppaan mukaan asiakas on yleensä Helsinkiin laivalla saapunut turisti. Itse olin liikkeellä oman työtiimin kanssa.
 
Kolmetuntinen kierros alkoi Bulevardilta, hotelli Klaus K:n aulasta, jossa kohotimme juhlavasti maljat Korpihillan alkoholittomalla kuohujuomalla. Maljojen ohella saimme herkulliset pienet lohi-piparjuuri -leivät. Kierros eteni Eromangaan lihapiirakoille, kahville Kauppatorille ja sieltä kadun yli virkistävälle eukalyptus-annokselle Pure Bistroon, josta matka jatkui Anton & Antoniin. Matkan varrella vilkaisimme ohimennen Luomoa, Savottaa ja Tuomiokirkon kryptaa. Poikkesimme matkalla myös omille sivupoluillemme Urbanstoryyn. Anton & Antonissa viivyimme pitkään, kun myymäläpäällikön tarjoamien juusto- ja leipämaistiaisten jälkeen teimme vielä omia ostoksimme kotiin. Kierros päättyi suklaakauppa Chjokoon Liisankadulle. Siellä maistiaiset olivat luonnollisesti herkullista suklaata ja tapasimme omistajapariskunnan lapsineen.

Oli erittäin virkistävää kulkea tutussa kaupungissa kamera kaulassa turistina. Voin helposti kuvitella itseni vastaaville kierroksille ulkomailla ja jopa uudelleen Helsingissä, sillä kierros oli antoisa ja aika kului kuin siivillä. Lähin Food Sightseeing Suomen ulkopuolelta vaikuttaisi löytyvän Tallinnasta.

Oppaamme oli ihana Anna Järvinen. Häneltä riitti iloista puheensorinaa ja tarinaa koko kierrokselle.
 

Kauppatorilla nähtyä: Annukka Laineen omaleimaiset korut.

Kierroksella riitti runsaasti myös silmänruokaa. Näin kesäaikaan on ilo kulkea pitkin kaupunkia!



Anna kertoi, että ulkomailta tulevat turistit mieluusti lisäisivät Pure Bistroon esimerkiksi pöytäliinoja tai verhot. Hassuja. Bistro näyttää hyvältä juuri näin pelkistetysti sisustettuna. Ihanat baarijakkarat.

Chjokon tiskiltä poimin kotiini praliineja kotimaisten marjojen makuisina: mustikka-timjami, mansikka-lime ja punaherukka. Lisäksi valitsin salmiakki-vaniljan, ruusun ja marenkeja. 

Suosittelen lämpimästi lähtemään ruokaturistiksi omaan pääkaupunkiimme! Edetessäsi rauhalliseen tahtiin kilometrin tunnissa tuttu kaupunki voi näyttää uudenlaiselta.
  
Palaan kierroksen antiin vielä uudelleen, sillä mielenkiintoista nähtävää oli runsaasti. 

 

28.5.2013

Yksityiskohtia keittiössä


Keittiössäni on kaksi lasista avohyllyä, joilla pidän vaihtelevia tarjoiluun tai syömiseen liittyviä tarvikkeita. Tällä hetkellä hyllyillä on ainakin iki-ihania espressokuppeja, kermakko, teetä, mysliä ja pastaa. Joukossa on myös lapseni piirtämä suloinen kissa, joka sopii oikein hyvin teepurkeissa näkyvien lintujen seuraan.




 

26.5.2013

Oletko nähnyt kenkien kiillotusainetta?

Kotona on tarpeellisia ja vähemmän tarpeellisia tavaroita, jotka tarvitsevat paikkoja, joissa niitä säilytetään silloin, kun niitä ei käytetä. Koti pysyy siistinä, kun kaikille tavaroille on oma paikka, etteivät ne vain ajelehdi jossain. Eri asia on, jos tavaroita ei laiteta paikoilleen, vaikka sellainen on olemassa.


Meille oli kertynyt yhteen muovipussiin kenkien hoitoon tarvittavia väleitä. Periaatteessa mitään ongelmaa ei ollut, sillä näille tavaroille oli oma paikkansa, jossa ne myös kiltisti pysyivät (koska kenkiämme huolletaan harvoin, jos ollenkaan).

Joskus kuitenkin huomaa tarvitsevansa jotain, kun se tulee vastaan aivan etsimättä. Sellainen etsimättä eteen tullut tarpeellinen asia oli kaunis valkoinen peltilaatikko. Kirjaimellisesti mainio laatikko kenkien hoitotarvikkeille! 


Kenkien hoitoon tarvittavien tavaroiden uusi paikka. 

24.5.2013

Tuolin värikylpy ja maalausohjeet

Eräänä viikonloppuun osuneena lämpimänä päivänä sormeni syyhysivät maalaamaan ulkona auringossa. Muistin tuolin. Terassin kaiteitahan ehtii maalaamaan myöhemminkin. Sitten vain tuumasta toimeen ja maalin ostoon.

Käytin Tikkurilan puolihimmeää Helmi-kalustemaalia, jota myytiin valmiiksi keltaiseksi sävytettynä. Värisävy 1115 osoittautui sitruunaisen pirtsakaksi ja ennen niin huomaamattomasta tuolista tuli väriläiskä vaaleaan kotiimme.

































Pinnatuolin saa maalattua kätevästi, kun sen kääntää ensin kallelleen, selkänoja kohti lattiaa tai maata. Alustan suojana toimii vaikkapa sanomalehti ja hifistelijä voi käyttää jotain tarkoitukseen tehtyä suojapahvia. Sitten peitetään maalilla tuolin pohjaa ja alareunoja, jotta alkuperäinen väri ei näy ikävästi, sekä maalataan jalat. Kapea tulitikun levyinen tai hieman leveämpi pensseli toimii hyvin ja jos kotoa löytyy ylimääräinen vesivärisivellin, sillä saa tehtyä erityisen tarkkaa jälkeä pinnojen päihin, mutta se ei ole välttämätöntä. Seuraavaksi tuoli nostetaan pystyyn ja jatketaan maalaamista. Istuinosaan tulee siisti pinta, kun sivelee pitkillä vedoilla reunasta reunaan, eikä pihistele maalin määrässä. Liika on tietysti aina liikaa, ja sen varmaankin huomaa maalilammikoina, jotka voi siirrellä siveltimen avulla paikkoihin, jossa maalia vielä tarvitaan. Viimeiseksi kannattaa jättää ainakin osa pinnoista, sillä niistä on tarvittaessa hyvä siirtää märkää tuolia. Yksittäinen pinna kannattaa maalata kerralla edestä, takaa ja sivuilta, sillä näihin tulee herkästi maalikertymiä vastakkaiselle puolelle. Tosin Helmi-maali on siitä ihana, että se ei valu oikeastaan ollenkaan, eikä haise pahalle. Toisin oli niiden tuolien kanssa, mitkä maalasin pari vuotta sitten valkoiseksi Miranolilla. Kerron näistä tuoleista toiste.
 
Kun tämän oman keltaisen tuolini ensimmäinen maalikerros oli hieman kuivahtanut, maalasin tuolin toistamiseen vielä samana päivänä, joten lopputuloksesta tuli peittävä ja tasainen. Annoin tuolin kuivua vielä pari vuorokautta itsekseen, koska en halunnut tuoreeseen maalipintaan näkyviä merkkejä istumisesta taikka tuolista vaatteeseen. Tämän tuolin maalaamiseen käytin yhtä noin viiden senttimetrin levyistä, edullista maalisivellintä.
 
Huom. maalausohjeet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä vastaa ammattilaisten laatimia ohjeita. Toiseksi, minulla ei ole tekemistä edellä mainitun yrityksen markkinoinnin kanssa. Suosittelen maalia ihan omaksi ja muiden tee se itse -ihmisten iloksi.
 
Tältä tuoli näytti ennen:

23.5.2013

Jokainen päivä on kissan päivä

Nemo on miltei päivälleen yksivuotias poikakissa, joka nauttii suunnattomasti ulkoilusta ja perheen ainoana lemmikkieläimenä se saa neljän käsiparin silitykset ja huomionosoitukset osakseen. Mieheni mielestä Nemo pitääkin meitä ihmispalvelijoinaan.

Sisällä Nemo somistaa usein sohvamme selkänojaa tai maastoutuu harmaaseen vilttiin.

































Seuraava kuva on otettu viime kesänä, kun Nemo oli vielä aivan pieni. Edelleen se nukkuu tai makaa mielellään selällään.



Penni ajatuksista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...