21.5.2015
Helppo raparperipiirakka
Viime viikonloppuna tein raparperipiirakkaa mahdollisimman helpon kaavan mukaan. Käytin valmista murotaikinaa, enkä esikypsentänyt raparperia. Lähinnä tekemistä oli taikinan kaulitseminen, täytteen sekoittaminen ja raparperin pilkkominen. Yli jääneestä taikinasta tein pikkuruisia murokeksejä.
Jännä, miten omat makumieltymykset muuttuvatkaan. Pienenä raparperin kirpeä maku sai irvistämään, enkä siitä erityisemmin pitänyt. Iän lisääntyessä raparperikin maistuu paremmalle ja paremmalle. Mutta nyt ohjeeseen:
Pohja
400 g valmista murotaikinaa (kaupan pakastealtaasta tai itse tehtyä)
Täyte
200 g / yksi purkillinen kermaviiliä
1 dl sokeria
1 muna
hyppysellinen aitoa vaniljaa (tai vaniljasokeria)
Pinnalle
3-4 raparperin vartta
Ohje
1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Kaulitse sulanut murotaikina ohueksi leivinpaperin päällä ja kippaa se piirakkavuokaan, siisti reunat. Tähän piirakkaan käytin kapeaa, suorakaiteen muotoista irtopohjavuokaa.
3. Sekoita kermaviilin joukkoon sokeri, kananmuna ja vanilja. Levitä kermaviili vuokaan.
4. Pilko raparperit keskenään yhtä pitkiksi. Ota mitta vuoan leveydestä. Erittäin paksut varret voi halkaista kahtia.
5. Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin puoli tuntia ja anna piirakan jäähtyä hyvin.
Ai niin... Ylijääneestä murotaikinasta tein pieniä murokeksejä piparkakkumuotilla. Voitelin keksit ja ripottelin päälle sokeria. Keksit paistuivat uunissa raparperipiirakan jälkeen muutamassa minuutissa.
P.S. Tänään ilmestyneessä Glorian ruoka & viini -lehdessä on lähes samanlaisen piirakan ohje. Kermaviilin asemesta siinä käytetään ranskankermaa ja pohjataikinaan lisätään myös pistaasipähkinää. Hassua, miten joskus hyvin identtisia ideoita syntyy yhtä aikaa eri puolilla.
9.5.2015
Lusikkaleivät
Aamulla leivotutti. Teki mieli macaroneja, mutta tekemättä jäi, kun tomusokeria ei ollut kylliksi. Miettiessäni, mitä tekisin, päädyin leikkimään värjäämällä tavallista kidesokeria. Sekoitin sokerin joukkoon veitsenkärjellisen lilaa pastaväriä. Toiseen sokerikulhoon sekoitin roosanpunaista väriä ja kolmanteen keltaista. Värikkäistä sokerikulhoista ja lähestyvästä äitienpäivästä ajatusketju kulki sokerissa pyöriteltyihin lusikkaleipiin. Ne muistuttavat mummoista, vaikka omia mummojani en muistakaan. Herra S:llekin lusikkaleivät ovat tutut paitsi mummolasta, myös lapsuuskodistaan. Minäkin muistan tehneeni lusikkaleipiä lapsena äitini kanssa. Nostalgista näin äitienpäivän kynnyksellä ja aivan syystä.
Lusikkaleivät ovat tavallaan hyvin helppo tehdä. Toisaalta se olennainen juttu eli taikinan muotoilu pikkulusikassa, edellyttää hieman viitseliäisyyttä näpertää. Mummoilta homma sujunee ripeästi mestarin ottein. Itselläni joka lusikallinen ei luiskada pellille moitteettoman näköisenä, mutta makua se ei haittaa. Lusikkaleipien perinteinen erityisyys on ruskeaksi keitetty voi, josta tulee ihanan täyteläistä ja paahteista makua pikkuleipätaikinaan.
Perinteisten lusikkaleipien tapaan tarvitset
200 g voita
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljaa
täytteeksi noin ½ dl hilloa (käytin passion-kookoshilloa by Nicolas Vahé)
pinnalle noin ½ dl sokeria (käytin keltaisella elintarvikevärillä sävytettyä sokeria)
Ohje
- Sulata voi kattilassa ja anna voin kiehua hiljakseltaan viitisen minuuttia, kunnes voi on ruskistunut hieman.
- Lisää sokeri sekoittamatta voin joukkoon ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita jäähtyneenä.
- Mittaa ja sekoita keskenään jauhot, sooda ja vanilja.
- Sekoita voi-sokeriseos ja kuivat aineet keskenään.
- Muotoile taikinasta kahden pikkulusikan avulla lusikkapesän muotoisia pikkuleipiä. Työnnä pikkuleipä leivinpaperilla suojatulle uunipellille tasainen puoli alaspäin ja kupera puoli ylöspäin.
- Paista pikkuleipiä 175 asteessa uunin ylätasossa noin 12 minuuttia.
- Sivele joka toisen pikkuleivän tasaiselle puolelle täytteeksi hieman hilloa. Laita toinen pikkuleipä kanneksi. Käsittele pikkuleipiä varoen, sillä ne murenevat herkästi.
- Pyörittele lusikkaleipä kauttaaltaan sokerissa.
Rakkaudella mummoille ja äideille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)