Unohtumaton illallinen Luomossa

Yksi unohtumattomimmista ruokailukokemuksistani on reilu vuosi sitten syömäni illallinen helsinkiläisessä Luomossa. Olin voittanut sinne Glorian ruoka & viini -lehdeltä palkinnoksi illallisen kahdelle hengelle. Huikea palkinto tähtiravintolaan sisälsi kymmenen (aivan, kymmenen!) annosta per nuppi.

Illallinen lähti liikkeelle juhlavasti lasillisella Taittinger-samppanjaa. Juoman seuraksi saapui mielettömän herkullinen tattibriossi. Kuohuvankin nimi maistuu näin ranskaa osaamattoman mielestä tattimaiselle. Tattijutut alkavat toistua, vai mitä? Maltahan, niin palaan aiheeseen myöhemmin.

Alla on kuvakollaasi lähes kaikesta syömästäni. Kollaasista puuttuu aivan ensimmäinen annos, nimeltään Kauppatori. Inspiraation lähdettä ei tarvitse kaukaa hakea, kun oikea kauppatori näkyy ravintolan ikkunoista. Annos oli koottu tummalle laatalle, joka kuvastaa itse toria. Laatalla oli lihapiirakka, lokin pläjäys, silakka ja kahvin korvikkeena oliivikeitto. Lihapiirakka ei tietenkään ollut tyypillinen lihapiirakka, eikä lähelläkään tyypillisen lihapiirakan kokoluokkaa. Silakka oli pikkiriikkinen purkillinen silakkaa - tiedäthän ruokakauppojen sillipurkit, Abbaa ja mitä näitä nyt on. Annos oli niin kekseliäs ja hauska, että kuva jäi kaikessa ihmettelyssäni ottamatta.

Ylärivissa alkuruoat
1. Metsäsienipuuro
2. Hummeri & Ruusu
3. Ankkaa

Keskellä pääruoat
4. Savusiikaa "Skandinavia"
5. Omenaa kolmella tavalla (väliruoka)
6. Karitsa "Marracesh"

Alarivissa jälkiruoat
7. Pannacotta
8. Porkkanakakku
9. Xoco & Chai

Aivan alussa saapuneen tattibriossin lisäksi sain syödäkseni kesäkurpitsansiemenleipää ja jotain kolmatta uunituoretta leipää. Ruoka oli sanoinkuvaamattoman maukasta. Aikaa ruokailuun meni noin kolme ja puoli tuntia.

Australialainen matkailulehti listaa Luomon yhdeksi 20:sta syystä tulla Helsinkiin. Viime vuonna julkaistu juttu on luettavissa täältä.

Nyt tämä loistava ravintola on sulkenut ovensa ainakin toistaiseksi taloudellisista syistä. Miten ikävää! Lopettamisesta on uutisoitu ainakin Nyt-liitteen verkkosivuilla, täällä. Minua niin harmittaa, etten käynyt Luomossa toistamiseen, vaikka ajattelin mennä. Se vain jäi. Jos Luomo vielä saa ovensa avattua, lupaan mennä!

Niin, niistä tateista ja siitä, miksi voitin tämän kerran elämässä -tyyppisen illallisen. Glorian ruoka & viini -lehdellä oli sieniaiheinen valokuvakilpailu nimeltään Tattimadness, jonka pääpalkinnon satuin voittamaan.

 

Kilpailukuvani oli kuivaamistani suppilovahveroista, jotka olivat unohtua jo kaapin perukoille. Kiitos teille, kuivatut sienet, että pääsin ansioistanne upealle illalliselle ja tietysti suuri kiitos kuuluu Glorian ruoka & viini -lehdelle.

Elämys huvipuiston huipulla

Olin yhtä hymyä, kun selvisi, minne meidät ohjattiin pysäköimään automme. Keskeisempää paikkaa ei olisi voinut olla, sillä parkkiruutu oli keskellä Särkänniemen huvipuistoa, aivan Näsinneulan juurella. Tunsin saavani VIP-kohtelua, vaikka sellaisesta ei ollut edes kyse. Ensimmäistä kertaa vain satuimme kysymään portilla, minne Näsinneulan ravintolassa ruokaileva voi pysäköidä, kuten netissä neuvottiin tekemään. Tämä oli kolmas perättäinen kesä, kun olimme tulleet huvittelemaan ja syömään hyvin Tampereelle.

Hissimatkalla joku luki seinästä ravintolan ruokalistaa päivitellen hintoja korkeiksi. On kokonainen menu tietysti perinteistä huvipuiston burgeriateriaa hinnakkaampi, mutta Näsinneulan ravintolan ruoka on niin taivaallisen hyvää ja maisemat upeat, että panostus ei ole ollenkaan liikaa kerran vuodessa. Hinnastakin voi olla montaa mieltä, sillä Helsingissä vastaavasta ruuasta pitäisi maksaa enemmän. Vastaavaa näköalaa helsinkiläisravintolasta ei edes saa. Näytän seuraavaksi, mitä ihanaa sain syötäväkseni.

Valitsin kuuden ruokalajin Finlandia-menun, jonka ensimmäinen annos oli nokkoskeittoa ja maitovaahtoa.

Alkupalaksi tarjoiltiin ahventa ja jogurttia, mukana muun muassa omenasiiderihyytelöä. Loistavat makuyhdistelmät ja suuntuntuma!

Salmiakkivaahtokarkkia ja limeä. Yllättävä, mielenkiintoinen ja makoisa. Lime raikasti suun seuraavaa annosta varten.

Pääruokana poronvasaa kahdella tavalla ja valkosipuli-perunakakku. Aivan ihanaa, pehmyttä lihaa.

Makuaistini ei ole kyllin hienostunut vahvoille juustoille, sellaisille, joita kutsun hikisukkajuustoiksi. Tässä vaiheessa lähituottajien juustot olisi kuulunut kokonaisuuteen. Juustolautanen on Näsinneulan perinteinen annos, jota pari kesää taaksepäin en saanut syötyä. Siksi sain pyynnöstäni juustojen tilalle jotain muuta, ja se mitä sain oli tyrniä ja marenkia. Raikasta ja makeaa.

Jälkiruokana oli raparperia ja tuorejuustoa. Kuten kuvasta näkyy, annoksessa oli muutakin. Erinomainen päätös erinomaiselle menulle.

 

Menun jälkeen tunsin itseni tyytyväisenä kehrääväksi kissaksi ja hyvää energiaa riitti tuntikausiksi huvipuistossa kiertelyyn, eikä olo ollut ollenkaan ähkyinen, kuten rasvaisesta ruuasta seuraa. Ensi vuonna uudelleen!

Huom. tämä postaus on tehty vilpittömästä ihastuksesta Näsinneulassa valmistettavaan hyvään ruokaan ilman minkäänlaista sovittua blogiyhteistyötä ravintolan kanssa.