Nemo muutti meille keskellä kesää vajaa vuosi sitten. Se oli viettänyt elämänsä ensimäiset viikot ulkona emonsa ja sisarustensa kanssa. Emo oli ilmestynyt erään kesämökin aittaan synnyttämään pentueensa. Mökin omistajat ruokkivat kissoja ja etsivät niille koteja laittamalla kaupan seinälle ilmoituksen kissoista. Sieltä kaupan seinältä Nemo meille löytyi.
Kaksi ensimmäistä viikkoa Nemo oli hyvin arka, koska se ei ollut tottunut ihmisiin muutoin kuin etäältä katseltuna. Pelokas pentu piileskeli sohvan alla ja me houkuttelimme sitä leikkimään kanssamme ja syömään ruokaa. Suosikkileikiksemme tuli pyöräyttää sille pieni pallo, jonka se tassullaan potkaisi ihmiselle takaisin. Nemo sohvan alla, me lattialla maaten. Harkitsimme jo sen nimeämistä Messiksi jalkapalloilijan mukaan.
Olimme hyvin ylpeitä siitä, kun Nemo osasi alusta alkaen käyttää hiekkalaatikkoa tarpeilleen. Laatikko vaikutti olevan sille luonnollinen paikka, kun sisällä ei muutakaan maankaltaista ollut.
Voitimme Nemon luottamuksen, ja saimme perheeseemme aivan upean kissan (maailman upeimman...). Se oli todella kiltti ja seurallinen perheenjäsen. Minulla ja Nemolla oli yhteinen aamurutiini, johon kuului ensin silittelyt ja myöhemmin yhteinen matka postilaatikolle päivän lehteä hakemaan. Iltaisin Nemo kävi "toivottamassa" lapsille hyvät yöt samalla, kun minäkin kävin.
Joulukoristeet kiinnostivat Nemoa. Se vaikutti ajattelevan, että koristeet oli laiteltu kissan iloksi roikkumaan. Muuten se antoi tavaroiden olla paikoillaan, eikä tehnyt minkäänlaisia tepposia. Nemo taisi pitää kukista, sillä sen piti päästä tuoksuttelemaan kaikki kukat.
Se osallistui lähes kaikkeen, mitä me ihmisetkin teimme. Tämä alla oleva kuva on otettu, kun lapseni pesivät hampaita.
Järjestelin pääsiäisenä eteisessä olevan pöydän tavaroita, joten siellä oli Nemokin.
Viimeisenä aamunaan Nemo nautti varhaisista auringonsäteistä sohvalla nukkumansa yön jälkeen. Kuva on siitä hetkestä, kello ei ollut vielä kuuttakaan. Nemo kääntyili ja kehräsi tyytyväisenä, kun silitin ja rapsuttelin sitä otsasta, korvan takaa, leuan alta ja kainalosta. Sillä ei ollut mikään kiire ulos, joten muidenkin herättyä se sai heiltä silitykset osakseen, ja se oli niitä harvoja aamuja, kun emme hakeneet yhdessä postia. Myöhemmin päivällä Nemo ulkoili lasteni ja heidän mummojensa seurassa ja jossain vaiheessa se oli jäänyt omille teilleen. Illalla naapuri huomasi harmaan kissan ojassa tien vieressä ja perhe otti yhteyttä meihin seuraavana päivänä toivoen, että se ei olisi ollut Nemo. Meillä oltiin huolissamme, mihin seikkailuihin kissamme oli niin pitkäksi aikaa jäänyt.
Nemo, olet valtavan rakas, sinulle on aina erityinen paikka sydämessäni.
Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus oli Nemosta ja tässä on suora polku juttuun, jos haluat nähdä sen.
Osanottoni ♥ ihana nemo ♥
VastaaPoistaKiitos ♥
Poista