Turistina Turussa

Mikä on kuuminta, mitä kesän helteisimpinä päivinä voi tehdä? Ei ainakaan veden äärellä vilvoittelu. Saunominen ja helle saattaa olla ja melko kuuma yhdistelmä. Mutta mitenkäs olisi käveleminen betonin ja kiven keskellä, keskellä kaupunkia? Näin me teimme Kohta kotona -blogin Neelan kanssa. Maksimoimme kuumuuden ja lähdimme kiertelemään turulla ja toreilla sisustuskauppoja ja kirpputoreja, siis Turun keskustassa.

 

Sisustuksen koodista (Linnankatu 6) löytyi mustikkainen keittiösuihke, jonka olemassaolosta en ollut vielä ehtinyt tietää. Usein leipovana ja ruokaa kokkaavana tartuin suihkepulloon mielihyvin. Sopiihan se saman sarjan mustikkaisen käsitiskiaineen seuraan ulkonäkönsä ja tuoksunsa vuoksi paremmin kuin hyvin. Ostin myös Marvisin inkiväärihammastahnaa. Palaan joskus toiste hammastahnoihin. Ensimmäistä kertaa minulla on sen verran monta tuubia yhtä aikaa, että niille on keksittävä jokin soma säilytysratkaisu. Sisustuksen koodissa on runsaasti myös huonekaluja, esimerkiksi Artekilta.

 

Paikallista kahvia oli toki ostettava CafeArtista (Läntinen Rantakatu 5). Toissapäivänä paahdetun kahvin hurmaava tuoksu leijaili ilmassa kävellessä. Ei ihme, että kahvia olisi tehnyt mieli aika ajoin. Muuten kävelimme sinnikkäästi "turhia" lepotaukoja pitämättä, vaikka edes vesipullo olisi ollut hellepäivänä järkevää olla mukana.

 

Aveliasta (Käsityöläisenkatu 7, muuttaa syksyllä Ruissalon telakka-alueelle) löysin jo Instagramissa monet kerrat ihailemani House Doctorin juomapurkit, joihin kuuluu mustavalkoinen muovipilli. Muovipurkit ovat keveämmät ja toisaalta kestävämmät kuin Tigerista keväällä hankkimani viiksekkäät lasipurkit (nähtävissä täällä). Avelian valikoimaan kuului niin ikään huonekaluja, kuten kauniit Tolixin tuolit tai rouhea kokopuinen olohuoneen pöytä.

 

Shoppailukierros kattoi lähes 20 putiikkia tai muuta ostospaikaksi miellettävää kohdetta ja tarkoitus oli käydä myös Terraviivassa (Kaskenkatu), jossa myydään uniikkeja keramiikkalaattoja, mutta se sai jäädä toiseen kertaan. Olimme jo kiertäneet nelisen tuntia pitkin keskustaa.

Kuvaamani ostokset liittyvät jollain tavoin nesteisiin. On keittiön puhdistussuihketta, kahvia ja juomapurkki. Jonkinasteisen nestehukankin kierroksella sain, sillä kotiin ajallessa päätä jomotti. Kyllä helteellä pitäisi muistaa juoda.

Hot & Cold

Hyvää huomenta, tervehdin aamulla tiskikonetta ja jatkoin tiedustelemalla: Jaksaisitko jo tänään pestä astiat? Illalla oli todella helteistä, joten ymmärrän aivan hyvin, kun et halunnut lämmittää itseäsi enempää kuumentamalla pesuvettäsi. Kone katsoi kulmiensa alta kertoen: Taidan minäkin tarvita kesäloman, olenhan tiskannut jo kolme vuotta astioita seitsemänä päivänä viikossa paitsi ollessanne omilla reissuillanne, mutta voithan sinä kokeilla, kone myöntyi. Helpottuneena kiitin tiskikonetta ja laitoin pesuohjelman päälle. Kone porskutti, kuten aina ennenkin, mutta ei, se ei tuntunut lainkaan lämpimältä. Pesun päätyttyä paljastui, kuten pelkäsin, että astiat olivat saaneet kolmannen kerran kylmän pesun, eivätkä ne olleet edelleenkään puhdistuneet. En enää jaksa lämmittää vettä, kone kuiskasi minulle. Olen pahoillani, ehkä on parasta, että etsit minulle seuraajan. No, mutta sinähän olet vielä nuori, yritin kannustaa. Luin netistä, että piirilevysi tinaaminen voisi auttaa! Lajitoverisi ovat jaksaneet lämmittää vettä, kun ne ovat saaneet uutta tinaa! En kylläkään tiedä, kuinka se tehdään, mietin itsekseni ja sen sijaan kerroin ottavani astiat pois koneen sisuksista. Lupasin pestä ne itse. Olisitpa nähnyt, kuinka tyytyväiseltä tiskikone näytti, kun jätin sen rauhaan.

Mikä lie astianpesukoneen rikkoi, mutta ainakin on ollut kuumin viikko 50 vuoteen, on uutisoitu. Kesäkuussa vastaavasti kerrottiin, että kymmeniin vuosiin ei ole ollut yhtä viileää. Kesän säästä tulee mieleen vuoristorata, jollaista elämäkin on, vaihtelevasti ala- ja ylämäkiä. Pitkä, suora ja tasainen on kaikkein tylsintä.

Viimein tänään kaivoin yläkaapin kätköistä esiin tuulettimen. Jalustaksi tuuletin sai istutuimen korkuiseksi sahatun puupallin, jonka vastikään hioin ja käsittelin valkoisella saunavahalla. Harkitsin mustaa sävyä, mutta ajattelin olla säästäväinen ja käytin valkoista, sillä sitä meillä oli valmiiksi tyhjänpanttina. Pallin sävy ei ollut niin nokonuukaa. Tumma olisi ollut jopa helpompi väri, sillä puu on ollut kaadettuna jo useamman vuoden ja siitä syystä se on jo halkeillut sekä luonnostaan ehtinyt tummua hieman kellertäväksi ja harmahtavaksi. Hiomista ei pidä ymmärtää pölkyn ala- tai yläpään tasaisuutena. Pölkky on hieman keinahteleva moottorisahan synnyttämän luomistyön mukaisesti.

Pidän tuulettimestani. Pidän sen vanhanaikaisesta ulkonäöstä. Viis siitä, että se puhaltaa vain yhteen suuntaan. Puhallusnopeuksia on sentään kaksi. Herra S parhaillaan suunnittelee hiljaisemman tuulettajan hankkimista. Sellaista pyöreää rinkulaa, joka näyttää vain olevan paikoillaan mitään tekemättä, vaikka se toimii. Saas nähdä. En minäkään ylimääräisestä puhalluspöhinästä välitä, mutta onhan tämä tuuletin paljon kauniimpi.

Ai niin, jotain kylmääkin... Tuuletin kun ei merkittävästi viilennä. Kaikkein virkistävintä viime aikoina on ollut uiminen. Veteen pulahtaminen virkistää uskomattoman paljon. Myös jäätelöä on tullut herkuteltua. Seuraavassa kuvassa on jääpalamuoteissa jäädyttämääni vesimelonimehua. Murskasin tuoretta vesimelonia sauvasekoittimella, siivilöin siemet pois ja maustoin mehun tuoreella limellä. Tein vastaavaa myös suuremmassa koossa mehujäämuoteissa.

Eton mess raparperilla

Eton messin perusidea on yksinkertaisesti hyvää: Yhdistetään mansikat, kermavaahto ja marenki somaksi sekamelskaksi.

Tähän versioon tein marengin, jossa maistuu makeasti lime. Kermavaahdon maku on toffeinen, kiitos muscovadosiirapin. Lisäksi minun messissäni on raparperi-inkiväärihilloa ja klassiseen tapaan tuoreita mansikoita.

Muuntelumahdollisuuksia on valtavasti. Mansikat voi vaihtaa muihin marjoihin tai hedelmiin. Kermavaahdon makua voi muokata. Marengin voi maustaa monin tavoin; voi käyttää aivan rapsakan kuivia tai sisältä vielä hieman pehmeitä marenkeja tai sitten valmiita kaupan marenkeja

Limemarenkivaahto oli jo sellaisenaan niin hyvää, että lusikoin kattilan puhtaaksi itse, apureita kyselemättä. En voi vastustaa tätä makua!

Messin rakennusaineet

pilkottuja mansikoita
limemarengit sveitsiläisittäin (ohje alla)
muscovadokermavaahto (ohje alla)
raparperi-inkiväärihilloa (ohje täällä)

Kokoaminen

Laita kerroksittain mansikoita, marenkia, kermavaahtoa ja hilloa. Jos käytät isoja marenkeja, murustele niitä käsin suuhun sopiviksi paloiksi. Nauti!

So simple as that!

X

Limemarengit sveitsiläisittäin

3 valkuaista
1 ½ dl sokeria
1/3 limen mehu

Vatkaa valkuaisia ja sokeria  kuumuutta kestävässä astiassa vesihauteessa liedellä, kunnes vaahto on selvästi lämmintä kädellä koskettaessa. Siirrä astia pois liedeltä ja jatkaa vatkaamista niin kauan, että marenki on jäähtynyt. Sekoita joukkoon limen mehu. Purstota tai lusikoi leivinpaperilla suojatulle pellille haluamasi kokoisia vaahtokekoja. Kuivata marengit uunissa 140 asteessa. Aivan pienet "teelusikalliset" ovat valmiita noin 30 minuutissa ja keskikokoiset "isot ruokalusikalliset" kuivahtavat noin tunnissa.

Valmis marenki pehmenee nopeasti, jos ilmankosteus on kovin korkea, kuten Suomen kesässä herkästi on. Talvella kuiva huoneilma kohtelee marenkia hellemmin.

Muscovadokermavaahto

2 dl kuohu- tai vispikermaa
1 rkl muscovadosiirappia

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja mausta se siirapilla.

Marjapaistos

Tuli kiire käyttää pakastimesta marjoja. Vuosikertamustikkaa on vielä monta litraa pakastimessa, kun uusi mustikkasato on jo valmiina metsissä. Näin pihistellessä käy. Sitten on tuhlattava.

Tuoreet, kypsiksi sinistyneet mustikat paljastuivat pyöräretkellä. Ajelimme lasten kanssa hissukseen parituntisen lenkin, jolla poikkesimme uimarannalla, mustikkamättäillä ja tienposkessa kukkia keräämässä. Luonto tarjoaa parastaan näin kesällä.

Illemmalla ajoin toistamiseen saman kahdeksan kilometrin lenkin, mutta sillä kertaa tarkoitus oli mennä mahdollisimman lujaa. Hengityksen tasaannuttua kävin pakastimessa luuraavien marjojen kimppuun ja päädyin tekemään marjapaistosta, trendikkäämmin sanottuna marjacrumblea. Hirmuisen helppo herkku - jäiset marjat laitetaan uuninkestävään astiaan ja päälle levitetään sulaan voihin sekoitetut kaurahiutaleet ja sokeri. Kypsennetään uunissa mehukkaaksi ja rapeaksi.

Tein paistoksen vastaavalla reseptillä, jolla opin tekemään omenapaistosta yläasteen kotitaloustunneilla. Voi-sokeri-kaurahiutelesekoitus toimii aina. Pakastemustikoiden lisäksi käytin mustaherukoita ja marjasekoitusta. Marjojen määrä ei ole nokonuukaa ja jollei pidä kirpeyttä tuovista musta- tai punaherukoista, ne voi aivan hyvin korvata esimerkiksi makeilla mustikoilla, mansikoilla tai vadelmilla.

Marjapaistos // marjacrumble

4 dl pakastettuja mustikoita
1 dl pakastettuja mustaherukoita
2 dl marjasekoitusta, jossa mm. punaherukoita ja mansikoita
1-2 rkl perunajauhoa
100 g voita
1 dl ruokosokeria
3 dl kaurahiutaleita
(maustamiseen esim. 1 tl kaardemummaa)

- Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

- Laita marjat uuninkestävään paistoastiaan ja ripottele niiden päälle perunajauhoa sitomaan sulavista marjoista irtoavaa mehua.

- Sulata voi ja sekoita sen joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Mausta esimerkiksi kaardemummalla, jos haluat. Levitä kauraseos marjojen päälle.

- Paista marjapaistosta uunissa noin puoli tuntia. Kauraseosta voi hieman käännellä haarukalla paistoajan puolivälissä, niin murut eivät tummu pinnalta liikaa. Nauti esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Herkkuheinäkuu

 

Huomenna ilmestyy kaikkien aikojen toinen HerkkuLeivonta. Ensimmäinen lehti on saanut osakseen hyvää palautetta, eikä ihme. Niin se kuin tämä toinenkin julkaisu on täynnä herkullisia makeita ja suolaisia reseptejä. On ilo voida olla mukana osaavien ihmisten kanssa tekemässä lehteä.

Uuden numeron kannessa näkyvän mansikkapiiraan lisäksi houkuttelisi kokeilla ainakin memelitoja ja punaherukkajuustokakkua. Näihin herkkuihin tarvittavat marjat ja vihannekset ovat kesällä parhaimmillaan. Minun leipomaani tässä lehdessä ovat neljänlaiset macaronit ja Brita-kakku. Tiesitkö, että sitä vastaava kakku tunnetaan Norjassa maailman parhaana kakkuna?

Toivottavasti huomenna alkava heinäkuu tuo mukanaan HerkkuLeivonnan lisäksi myös helteet!

Poimintoja keittiöstä

Where the magic happens ;)

 

En saa sitruunoista kyllikseni, meillä on niitä aina. Sitruunan maku sopii moneen ruokaan ja makeaan herkkuun. Kauniskin sitruuna on, niin pirteän keltainen ja tuoksu on mitä ihanin. Inkivääri on tuoreempi ihastukseni.

 

 

Nicolas Vahén pippuri- ja suolapurkit ovat kätevät, kun korkki toimii myllynä. Ei tarvitse siirrellä pippureita ja suoloja erillisiin myllyihin. Sinappijauheen ostin vastikään. En ollut tiennytkään, että sinappia olisi niin helppo tehdä. Ohjeen luin tuon kauniin keltaisen purkin kyljestä.

Riemastuin tänään ruokakaupassa, kun huomasin, että kotimaiset herneet ovat kypsyneet. Juuri satokauden alussa ne ovat parhaimmillaan. Ihanan makeita palleroita. Söin niitä äsken hävyttömän paljon.

Raparperimuffinssit

Meillä herkuteltiin juhannusaattona muffinsseilla, joihin kierrätin raparperisiirapin valmistuksessa oheistuotteena syntyvän raparperisoseen. Edellisellä kerralla siirappia keitellessäni lapseni ehti lusikoida soseen suuhunsa sellaisenaan. Työkaverini kokeili siirappireseptiäni ja sanoi syöneensä soseen jäätelön kanssa. Hän oikeastaan vaikutti pitäneen kierrätyssoseesta jopa enemmän kuin siirapista. Lapseni on diplomaattinen ja sanoo, että molemmat ovat yhtä hyviä ja jatkaa: "Toinen on makeampaa kuin toinen". Sose on se makeampi. Siirappireseptin ohje löytyy täältä.

Kuohkeat raparperimuffinssit maistuvat lempeästi raparperille ja selvästi kaardemummalle. Jos et pidä kaardemummasta, voit korvata sen esimerkiksi vaniljasokerilla. Kypsien muffinssien täytteeksi lisätty sose vahvistaa raparperin makua.

Tomusokerilla hunnutetut leivonnaiset muistuttavat juhannusviikon räntä- ja raekuuroista. Maa vaikutti olleen monin paikoin hyvinkin valkoinen. Oli kuulemma kylmin juhannus 30 vuoteen.

 

12 keskikokoista muffinssia

100 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl kaardemummaa
1 dl kermaviiliä
1 dl raparperisosetta (ohje täällä, raparperisiirapin valmistuksen oheistuote,
valmista kaksinkertainen määrä, jos haluat laittaa kypsien muffinssien väliinkin sosetta)

viimeistelyyn

n. 1 dl raparperisosetta
tomusokeria
tuoreita mintunlehtiä

matka muffinsseiksi

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kermaviili ja raparperisose. Sekoita massa tasaiseksi ja lusikoi se 12:een muffinssivuokaan. Paista muffinsseja uunin keskitasolla 180 asteessa noin puoli tuntia.

Leikkaa hieman jäähtyneistä muffinsseista pois pieni hattu ja levitä teelusikallinen raparperisosetta täytteeksi. Laita hattu takaisin, ripottele muffinssien päälle tomusokeria ja viimeistele mintunlehdellä.

Sydämelliset melonit

 

Kesäloma on alkanut juhannuksena, mutta sisäinen kello herättää edelleen kuudelta, vaikka on tullut valvottua tavallista pidempään.

Murujen heräämistä odotellessani pilkoin vesimelonia. Rakkaat saavat piparkakkumuotilla tehtyjä sydämiä. 

Tein paloista sen verran paksuja, että sain laitettua sydämiin jäätelötikut, niin syöjän ei tarvitse kastella käsiään.

 

Ihanaa sunnuntaita!

Pellavaa pöytään

Kaunis kattaus! Pellavalautasliinat ja niin kuin pellava yleensäkin, on samanaikaisesti herkällä ja rouhealla tavalla kaunista. Niin luonnollista. Naru lautasliinan ympärillä, vihreä oksa väliin sujautettuna ja menun sisältävä pakettikortti kyljessä. Yksinkertaisen kaunista.

Lainasin kuvat Elloksen nettikatalogista (täältä).

Raparperisiirappi - kokeilemisen arvoista!

Raparperisiirappi on erinomaista ellei parasta, mitä raparperista saa... no, minun mielestäni, ainakin kunnes leivon jotain, johon käytän siirappia. Jalostettu raparperiherkku on varmasti vieläkin parempaa. Nam!

Olen viime aikoina innostunut tekemään monenlaisia siirappeja itse ja joka kerta niistä tulee toinen toistaan herkullisempia.

Eikö olekin kauniin punaista?

Raparperisiirappi (noin 1 dl valmista siirappia)

250 g pilkottua raparperia
100 g (1 dl) sokeria
1 rkl hunajaa
1 dl vettä

1. Laita raparperi, sokeri, hunaja ja vesi kattilaan. Keitä noin 15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes raparperipalat ovat hajonneet ja menettäneet punakan sävynsä.

2. Siivilöi massa toiseen kattilaan. Keitä siivilöityä nestettä sakeammaksi, noin 10 minuuttia.

• Käytä siivilään jäänyt raparperi johonkin muuhun. Massa sopii sellaisenaankin syötäväksi, kuten pikkuapurini teki.

3. Jäähdytä siirappi ja nauti sitä esimerkiksi vaniljajäätelön kastikkeena. Meillä siirappi maistui jäätelön päällä pikkuneidistä mummoon.