Marjat syyskattauksessa

Luonto on siitä mahtava juttu, että sieltä saa läpi vuoden kaikenlaista kivaa silmäniloa ja käytännön hyötyä niin sisustukseen kuin muuten vain somistukseen unohtamatta luonnonantimia, joita voi jopa syödä. Parhaillaan pihlajanmarjatertut näyttävät aivan upeilta samalla kun puissa on vielä vihreät lehdet. Ajattelin tänä syksynä keitellä pihlajanmarjoista hilloa taikka hyytelöä. En ole ennen tehnyt mitää syötävää näistä happamista marjoista, mutta nyt olen innostunut maistettuani tällä viikolla ravintolassa pihlajanmarja-omenahilloa, joka oli tavattoman hyvää.

Näissä kuvissa näkyy viime syksynä tekemäni kattaus, jossa käytin koristeena aronian oksia ja servettirenkaan työtä hoiti juuttilanka. Pöytäliina vaikuttaa kattaukseen hyvin paljon. Jotenkin se liina tekee juhlavamman ilmeen, vaikka kaikki muu kattauksessa käytetty olisi aivan samaa.

Aurinkoista ja kaunista syysviikonloppua!

Pellavaa pöytään

Kaunis kattaus! Pellavalautasliinat ja niin kuin pellava yleensäkin, on samanaikaisesti herkällä ja rouhealla tavalla kaunista. Niin luonnollista. Naru lautasliinan ympärillä, vihreä oksa väliin sujautettuna ja menun sisältävä pakettikortti kyljessä. Yksinkertaisen kaunista.

Lainasin kuvat Elloksen nettikatalogista (täältä).

Pintapuolisesti

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni repimään tapetteja pois seinästä ja hämmästymään irroittamisen helppoutta, kun käytin työkaluna suihkepulloa. Sen sijaan katto- ja lattialistat ovat haastellinen kohta. Koska tapetti on kiinnitetty listojen alle, reunat repsottavat herkästi. Järkevintä olisi irrottaa listat pois paikoiltaan, mutta ihminenhän ei aina toimi kaikessa niin kuin järkevintä on.

Tänään en välttämättä tee uudistettavalle huoneelle mitään, kun täytyy malttaa käyttää tovi siihen, että makustelen Herra S:n kanssa, mitä värejä sinne tulee. Tosin taidan olla päättänyt jo oman mielipiteeni... Palaan tähän projektiin, kun voin näyttää lopputuloksesta kuvia.

Kuvassa on kattausviritelmä tältä aamulta. Maa on niin sulaa, että nappasin ulkoa tuoretta sammalta viiriäisenmunien kaveriksi. Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Joulu ohi, hyvää uutta vuotta!

Vuoden viimeinen päivä on pitänyt jalkani liikkeessä aamusta alkaen, mutta pääsin nyt hetkeksi istahtamaan vatsa täynnä ruokaa, joten palaan vielä joulun kiireettömiin tunnelmiin. Jouluna oli herttaisen joutilaita päiviä ja akut ovat mukavasti latautuneet. Nyt on uutta virtaa tammikuulle ja ennen kaikkea upouuteen vuoteen!

Jos ja kun olet saanut joulusta jo kylliksesi, kannattanee skipata loput kuvat ja keskittyä tähän osioon:

Toivon sinulle
runsaasti rakkautta,
terveyttä, onnea ja pitkää iloa
vuodelle 2014!

Keräilin joulukuusen jo pari päivää sitten pois kaatuilemasta lattialle. Ensin se kaatui kissan leikin vuoksi, jolloin hajosi kolme valkoista lasipalloa (juu harmitti, ne olivat lempipallojani) ja seuraavana päivänä kuusi kippasi aivan itsekseen. Käytin osan oksista kattaukseen, jossa mentiin joulun jälkimainingeissa, mutta kolmen päivän kinkkuputkesta siirryimme jo itse tehtyyn pizzaan. Marraskuun lopussa ostamani Amaryllis kasvatti sopivasti jouluksi vielä toisen uljaan kukkasen.

Näitä Lauensteinin suklaita muistelen lämmöllä. Konvehtirasia oli se yksi ja ainoa itselleni ostama joululahja ja voidakseni herkutella suklaat tyytyväisin mielin, käärin lapsille paketteihin ikiomat hyvät suklaarasiat. Varasin suklaata myös Herra S:n tarpeisiin. Happy family.

 

 

 

Koristeet koossa. Tervetuloa tammikuu ja uusi vuosi!

 

 

Hitaasti haudutettua

 

 

Joulupäivän valjetessa keittelin riisipuuroa, ja sen hautuessa oli runsaasti hyvää aikaa kattaa pöytää. Ihania nämä kiireettömä joulun pyhäpäivät!