Hyvinkään asuntomessut alkavat tällä viikolla. Olen lähdössä sinne fiilistelemään kamerani kanssa. Oma koti on rakennettu, joten enää en mene messuille etsimään kiinnostavia tilaratkaisuja, kuten ensimmäisillä messukäynneillä tein. Aivan ensimmäiset asuntomessuni olivat Kotkassa ja hullaannuin merenrantaan rakennetuista hulppean kokoisista taloista, joidenkin ihmisten tulevista kodeista. Kuvasin talteen silloin kauniina pitämäni verhotangot - ihan kaiken varalta. Omakotitalounelmat alkoivat itää; ollapa oma talo ja piha. Heinolan messutalot olivat järvenrannassa omine rantasaunoineen. Olin lähes valmis heinolalaiseksi. Hämeenlinnan messujen aikaan rakennutimme jo yhtä taloa. Puolestaan Tuusulan uudempi messualue tuli hyvinkin tutuksi, koska asuin siellä jonkin aikaa.
Koti tarkoittaa usein unelmia. Haaveilemme, millainen koti on, kenen kanssa siellä aikaa vietämme ja mitä siellä teemme. Minulla on nyt hyvä talo - koti - jossa elää. Sain valita pohjaratkaisun, maalit, tapetit ja laatat. Eteisen tapetti oli valittuna ennen kuin talon pohjatöitäkään oli tehty. Pistorasioiden paikkojen miettiminen tarkoitti koneiden ja sisustuksen suunnittelua. Olen erityisen iloinen, että itse suunnittelemastani keittiöstä tuli toimiva. Amatöörikeittiösuunnittelijana otin siinä riskin. Oli rakentamisessa tietysti runsaasti tylsempää ja raskaapaakin tekemistä, mutta niinhän kaikella on ainakin kaksi puolta. Ja mitä unelmiin tulee, haaveilen edelleen. Piha on vielä tekemättä (kasvaa meillä sentään mustikoita ja vuosia vanhoja puita). Kesäkeittiössä ruoka maistuisi (paremmalta), siellä voisin lukea (aivan kuin nyt en voisi), lapsilla olisi monenlaista puuhamaata (nyt vasta onkin, kun mielikuvitusta käyttää) ja autoille voisi olla katto suojaksi. Olisi vähemmän lumitöitä talvella.
Olen sitä mieltä, että ilman jopa pilven reunoja hipovia unelmia emme etene. Jonain päivänä minulla voi olla vaikkapa tilava pukeutumishuone. Sellainen olisi ihana, vaikka olenkin nainen, joka viihtyy paremmin tavaratalon sisustus- kuin vaateosastolla. Jos ei unelmoi, ei ehkä yritäkään.
Kodin arki ja tunne
Yllä oleva otos on aivan arkisesta ja täysin stailaamattomasta tilanteesta viime viikon yhdeltä aamulta, kun olin juuri lukenut päivän lehden ja juonut kaikessa rauhassa aamukahvin muiden vielä nukkuessa, kissa seuranani. Rakastan kiireettömiä aamuja ja niitä nyt lomalla riittää. Lattialla ei ole nyt mattoa, se odottaa pesua.
Koti on tunnetta. Jokin paikka vain tuntuu kodilta tai sitten ei. Yksi väliaikaisasuntoni, ikään kuin "between homes", ei ajankaan myötä muuttunut kodiksi.
Seuraavassa kuvassa on oman maan tuoretta satoa. Niin arkista, mutta tuntuu hyvältä saada poimia mustikoita pihalta.
Rakkaat
Rakkaat ovat olennainen osa kotia unelmissa ja arkena. Hei vaan Herra S.
J. Karjalainen - Sydänlupaus / Misko Iho
Olin jo kirjoittanuttanut tälle postaukselle otsikon, kun huomasin lehdestä, että Asuntomessut markkinoi tapahtumaa näin: "Unelmakoteja & kotiunelmia". Niin se näyttää messujen omilla sivuillakin lukevan. Osuva iskulause. Asuntomessujen nettisivuille voit klikata itsesi täältä.
Tästä pääset myös blogin Facebook-kotiin, olet tervetullut seuraamaan blogin päivityksiä sitäkin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, kun kirjoitit!