Helppo raparperipiirakka

Viime viikonloppuna tein raparperipiirakkaa mahdollisimman helpon kaavan mukaan. Käytin valmista murotaikinaa, enkä esikypsentänyt raparperia. Lähinnä tekemistä oli taikinan kaulitseminen, täytteen sekoittaminen ja raparperin pilkkominen. Yli jääneestä taikinasta tein pikkuruisia murokeksejä.

Jännä, miten omat makumieltymykset muuttuvatkaan. Pienenä raparperin kirpeä maku sai irvistämään, enkä siitä erityisemmin pitänyt. Iän lisääntyessä raparperikin maistuu paremmalle ja paremmalle. Mutta nyt ohjeeseen:

Pohja

400 g valmista murotaikinaa (kaupan pakastealtaasta tai itse tehtyä)

Täyte

200 g / yksi purkillinen kermaviiliä
1 dl sokeria
1 muna
hyppysellinen aitoa vaniljaa (tai vaniljasokeria)

Pinnalle

3-4 raparperin vartta

Ohje

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2. Kaulitse sulanut murotaikina ohueksi leivinpaperin päällä ja kippaa se piirakkavuokaan, siisti reunat. Tähän piirakkaan käytin kapeaa, suorakaiteen muotoista irtopohjavuokaa.
3. Sekoita kermaviilin joukkoon sokeri, kananmuna ja vanilja. Levitä kermaviili vuokaan.
4. Pilko raparperit keskenään yhtä pitkiksi. Ota mitta vuoan leveydestä. Erittäin paksut varret voi halkaista kahtia.
5. Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin puoli tuntia ja anna piirakan jäähtyä hyvin.

Ai niin... Ylijääneestä murotaikinasta tein pieniä murokeksejä piparkakkumuotilla. Voitelin keksit ja ripottelin päälle sokeria. Keksit paistuivat uunissa raparperipiirakan jälkeen muutamassa minuutissa.

P.S. Tänään ilmestyneessä Glorian ruoka & viini -lehdessä on lähes samanlaisen piirakan ohje. Kermaviilin asemesta siinä käytetään ranskankermaa ja pohjataikinaan lisätään myös pistaasipähkinää. Hassua, miten joskus hyvin identtisia ideoita syntyy yhtä aikaa eri puolilla.

Lusikkaleivät

Aamulla leivotutti. Teki mieli macaroneja, mutta tekemättä jäi, kun tomusokeria ei ollut kylliksi. Miettiessäni, mitä tekisin, päädyin leikkimään värjäämällä tavallista kidesokeria. Sekoitin sokerin joukkoon veitsenkärjellisen lilaa pastaväriä. Toiseen sokerikulhoon sekoitin roosanpunaista väriä ja kolmanteen keltaista. Värikkäistä sokerikulhoista ja lähestyvästä äitienpäivästä ajatusketju kulki sokerissa pyöriteltyihin lusikkaleipiin. Ne muistuttavat mummoista, vaikka omia mummojani en muistakaan. Herra S:llekin lusikkaleivät ovat tutut paitsi mummolasta, myös lapsuuskodistaan. Minäkin muistan tehneeni lusikkaleipiä lapsena äitini kanssa. Nostalgista näin äitienpäivän kynnyksellä ja aivan syystä.

Lusikkaleivät ovat tavallaan hyvin helppo tehdä. Toisaalta se olennainen juttu eli taikinan muotoilu pikkulusikassa, edellyttää hieman viitseliäisyyttä näpertää. Mummoilta homma sujunee ripeästi mestarin ottein. Itselläni joka lusikallinen ei luiskada pellille moitteettoman näköisenä, mutta makua se ei haittaa. Lusikkaleipien perinteinen erityisyys on ruskeaksi keitetty voi, josta tulee ihanan täyteläistä ja paahteista makua pikkuleipätaikinaan.

Perinteisten lusikkaleipien tapaan tarvitset

200 g voita
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljaa

täytteeksi noin ½ dl hilloa (käytin passion-kookoshilloa by Nicolas Vahé)
pinnalle noin ½ dl sokeria (käytin keltaisella elintarvikevärillä sävytettyä sokeria)

Ohje

- Sulata voi kattilassa ja anna voin kiehua hiljakseltaan viitisen minuuttia, kunnes voi on ruskistunut hieman.
- Lisää sokeri sekoittamatta voin joukkoon ja anna seoksen jäähtyä. Sekoita jäähtyneenä.
- Mittaa ja sekoita keskenään jauhot, sooda ja vanilja.
- Sekoita voi-sokeriseos ja kuivat aineet keskenään.
- Muotoile taikinasta kahden pikkulusikan avulla lusikkapesän muotoisia pikkuleipiä. Työnnä pikkuleipä leivinpaperilla suojatulle uunipellille tasainen puoli alaspäin ja kupera puoli ylöspäin.
- Paista pikkuleipiä 175 asteessa uunin ylätasossa noin 12 minuuttia.
- Sivele joka toisen pikkuleivän tasaiselle puolelle täytteeksi hieman hilloa. Laita toinen pikkuleipä kanneksi. Käsittele pikkuleipiä varoen, sillä ne murenevat herkästi.
- Pyörittele lusikkaleipä kauttaaltaan sokerissa.

 

Rakkaudella mummoille ja äideille.

Sohvapöllö

Siskoni on mielettömän taitava virkkaamaan. Innostuessaan jostain mallista hän virkkaa samanlaisia töitä jos ei nyt kymmenittäin, niin ainakin kymmenen kuin liukuhihnalta. Myös äitini on virkannut paljon kaikkea suuritöistä verhoista päiväpeittoon. Koska he ovat todellisia virkkuukoukun mestareita, en ole lähtenyt yrittämäänkään samaan sarjaan liittymistä. Joskus lapsena olen virkannut käsityötunneilla ja sittemmin vain jotain Barbien hattua.

Hiljattain siskoni innostui virkkaamaan pöllötyynyjä. Inspiraatio kumpusi jostain hänen näkemästään kuvasta. Teko-ohjeen hän suunnitteli itse. Ei mikään pöllömpi sisko. Yksi kotini väritykseen sopiva musta-valko-harmaa nenäkäs nokkava sohvapöllö muutti meillekin asumaan.

Hänen tekemänsä matto on nähtävissä postauksessa Sisko virkkasi maton.

Kinder-kakku

Virpomispäivä! Ollessani lapsi, kävin pari kertaa itsekin virpomassa. Kinder-munat olivat parhaita palkkioita, mitä kuvitella osasin. Niissä oli parhaat yllätykset ja parasta suklaata. Tänään kokeilin uusimassa Pirkka-lehdessä ollutta kahden suklaan piirakan reseptiä eli Kinder-piirakkaa.

Halusin matalan piirakan asemesta korkean kakun, joten uunipellin asemesta käytin pienempää vuokaa. Lisäksi maustoin pohjan vaniljapastalla ja käytin voikreemiin veden asemesta appelsiinimehua. Pirkan resepti on täällä.

Gluteeniton sitruunakermakakku

 

 

Tarjoilen tänään naistenpäivän kunniaksi päältä hempeältä näyttävää ja sisältä vahvan ja raikkaan makuista täytekakkua. Sisältä tumma sitruunatäytekakku on etenkin aikuisten mieleen. Makeaan leivontaan epätyypillisesti tässä on käytetty gluteenitonta tattarijauhoa. Hyvää naistenpäivää!

 

Sitruunakermakakku (8-10 palaa)
glueeniton, vähälaktoosinen

lemon curd (n. 3 dl)

2 sitruunan mehu (1 dl mehua)
1 sitruunan raastettu kuori
2 munaa
2 keltuaista
2 dl sokeria
75 g voita

kakku (2 pientä kakkua, joiden halkaisija 17 cm)

175 g voita
1 dl tummaa muscovadosokeria
1 dl sokeria
2 munaa
2 dl tattarijauhoa
1 dl hasselpähkinäjauhetta
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaviiliä

kostutukseen

1 sitruunan mehu
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä

sitruunakerma

1,5 dl lemon curdia
3,3 dl kuohukermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa

koristeluun

valkosuklaalastuja ja -rouhetta
(tryffeleitä ja ruusu)

OHJE

1. Lemon curd

Ohje täällä.

2. Kakkupohjat

1.       Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
2.       Vaahdota voi ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja kevyesti vatkaten.
3.       Mittaa toiseen kulhoon kuivat aineet ja sekoita ne keskenään.
4.       Lisää jauhoseosta ja viiliä vuorotellen taikinan joukkoon.
5.       Jaa taikina kahteen pieneen, voideltuun kakkuvuokaan, joiden halkaisija on noin 17 cm. Paista kakkuja 175 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Valmista kakun paistuessa sitruunakerma. Kakku on kypsä, kun hammastikkuun ei tartu taikinaa ja kakun pinta on kauniin ruskea.

 

3. Sitruunakerma

Vatkaa ainekset kuohkeaksi vaahdoksi.

4. Sitruunavesi

Sekoita yhden sitruunan mehu, vesi ja sokeri keskenään.

5. Kokoaminen

Leikkaa jäähtyneet kakut kahteen osaan ja kostuta levyt sitruunavedellä. Kokoa levyt päällekkäin yhdeksi korkeaksi kakuksi. Täytä kerrokset sitruunakermalla. Jos haluat kakkuun vahvemman sitruunan maun, levitä yhdelle levylle lisäksi ohut kerros lemon curdia (n. 1 dl). Kuorruta kakku sitruunakermalla.

Koristele kakku valkosuklaalastuilla. Kuvan kakku on koristeltu myös kuohuviinitryffeleillä ja ruusulla.

Vinkki:
Näin teet suppilomaiset valkosuklaalastut: pehmitä suklaalevyä hetki mikrossa (älä sulata) ja vuole pehmeästä levystä juustohöylällä pitkiä lastuja. Kääräise suklaasiivut rulliksi ja jäähdytä ne koviksi jääkaapissa.

 

 

Silmää miellyttävää keittiöapua

Vedenkeitin on yksi eniten käyttämiäni keittiön pienkoneita. Sitä tulee käytettyä jopa useita kertoja päivässä. Olen keittänyt veden valmiiksi pastaa, riisiä ja mitä kaikkea varten nyt kiehuvaa vettä satun tarvitsemaan, myös teetä varten, vaikka 100-asteinen vesi onkin turhan kuumaa iltaisin suosimalleni vihreälle teelle. Kahvinkeitin porisee kerran päivässä aamuisin ja viikonloppuisin ehkä toisenkin kerran myöhemmin päivällä. Nämä molemmat keittimet hajosivat suunnilleen samanaikaisesti hiljattain. Kumpikin kone alkoi valuttaa vettä alapäästään niin, että vedenkeitin sai aikaan jopa oikosulun, minkä jälkeen kone poistui samantien käytöstä. Kahvinkeitin lirutteli vettä pöydälle. Se kyllä toimi, mutta vedentulo vain lisääntyi lisääntymistään parissa viikossa niin, että pari talouspaperipalaa kastuivat litimäriksi puolikasta pannullista keitettäessä.

Koska vedenkeitin on niin t-ä-r-k-e-ä kapistus keittiössäni, ei ollut ihan sama, millainen uusi kone olisi. Kone on aina näkyvillä työtasolla, joten halusin valkoisen keittimen, joka miellyttäisi myös muuten silmää. Tämän lisäksi halusin keittimen, jolla voisi saada aikaan kiehuvan veden ohella "ihan vain" lämmintä vettä teetä varten. Näillä kriteereillä kun lähdin etsimään keitintä, valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Oikeastaan vaihtoehtoja löytyi kaksi. Toinen olisi hinnakas Kitchen Aidin keitin ja toisena Boschin vedenkeitin. Suurin osa keittimistä on edelleen vain kiehuvan veden keittämiseen ilman lämpötilan säätömahdollisuutta. Päädyin kipakasta hinnasta huolimatta Kitchen Aidiin, koska se sopii keittiössä aina näkyvällä olevaan Kitchen Aidin yleiskoneeseen, jonka voitin Arlan järjestämästä kilpailusta puolitoista vuotta sitten. Lisäksi keitin sopii leivänpaahtimeen. Onneksi vedenkeittimestä ei tarvinnut maksaa täyttää hintaa, kun Stockmannilla on paraikaa 20 prosentin alennuksia mm. keittiön elektroniikasta. Nettikaupassa ei ollut saatavilla valkoista keitintä, mutta sellainen löytyi fyysisestä myymälästä.

 

 

Uutta kahvinkeitintä meillä ei vielä ole. Olen valmistanut kahvini nyt pressopannulla, johon vedenkeittimellä saa kätevästi kuumennettua sopivan lämpöisen - ei kiehuvan - veden. Kahvinkeittimenkin kyllä tahtoisin jossain vaiheessa.

Alla on vielä pari vanhaa kuvaa, joista näkyy, millä paikoilla paahdin, yleiskone ja (entinen) vedenkeitin ovat.

Olkkarinpöytä roskalavalta

 

Työpaikallani tehtiin loppukesällä remonttia, minkä ansiosta pääsin pelastamaan roskalavalta olohuoneestamme puuttuneen pöydän. Ihastuin samantien pöydän kolmeen jalkaan. Oli kuitenkin selvää, että alkuperäinen punaruskea väri saa väistyä.

 

 

Musta puolihimmeä Helmi-kalustemaali osoittautui yllättävän kiiltäväksi. Saattaa olla, että jonain päivänä pöytälevy saa vielä uuden, mattapintaisemman käsittelyn. Pöytälevy mahtuu mukavasti kissojen raapimapuun, siis rahin, päälle. Jotain pitäisi joskus tehdä tuolle rahillekin, kun pinta alkaa olla hienoisesti kärsinyt.

 

Lomailen tänään ja huomenna vailla sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Mitähän kivaa sitä tekisikään!?

 

Oivallista katsoa ja käyttää

Marimekon Oiva-astiat kuuluvat lempiastioihini. Pidän etenkin mustavalkoisista astioista, mutta olen minä muihinkin väreihin mieltynyt. Astioiden miellyttävä ulkonäkö ei luonnollisestikaan yksin riitä tullakseen lempiastiaksi, vaan niiden on myös oltava toimivia muotoilultaan ja kestettävä käyttöä. Oiva-astioiden muotoilu toimii erinomaisesti ja samalla ne näyttävät mielettömän hyvältä.

Syksyllä Oiva-sarja täydentyi syvillä lautasilla. Odottamalla odotin, milloin ne tulevat myyntiin, kun olin nähnyt ne ennakkoon kuvina. Tästä tuleekin mieleen, että oletkohan sinä kohdannut jonkinasteisia ongelmia joidenkin syvien lautasten asettumisessa tiskikoneeseen? Minulle on hieman hankalaa saada osa syvistä lautasista asettumaan tiskikoneeseen. Tarkoitan, että lautaset vievät herkästi turhan paljon tilaa. Nämä Marimekon lautaset sujahtavat oikein oivallisesti koneeseen.

 

Olinkohan täällä blogissa vielä kertonutkaan, että opettelin juomaan espressoa sellaisenaan, ihan mustana, Marimekon espressokuppien vuoksi. Kupit ovat kauneimmat espressokupit, jotka tiedän.

 

 

 

 

Yhdistelen usein Marimekon astioita esimerkiksi Iittalan Teema-sarjaan, kuten yllä Kuusikossa-muki, punainen Teema-lautanen ja Arabian Tuike-posliinilusikka. Alla puolestaan Marimekon tarjoilulautanen ja leivoslapio Tigeristä.

 

 

Oivallista sunnuntaita!

 

Ylin kuva: Marimekon mediapankki

Unohtumaton illallinen Luomossa

Yksi unohtumattomimmista ruokailukokemuksistani on reilu vuosi sitten syömäni illallinen helsinkiläisessä Luomossa. Olin voittanut sinne Glorian ruoka & viini -lehdeltä palkinnoksi illallisen kahdelle hengelle. Huikea palkinto tähtiravintolaan sisälsi kymmenen (aivan, kymmenen!) annosta per nuppi.

Illallinen lähti liikkeelle juhlavasti lasillisella Taittinger-samppanjaa. Juoman seuraksi saapui mielettömän herkullinen tattibriossi. Kuohuvankin nimi maistuu näin ranskaa osaamattoman mielestä tattimaiselle. Tattijutut alkavat toistua, vai mitä? Maltahan, niin palaan aiheeseen myöhemmin.

Alla on kuvakollaasi lähes kaikesta syömästäni. Kollaasista puuttuu aivan ensimmäinen annos, nimeltään Kauppatori. Inspiraation lähdettä ei tarvitse kaukaa hakea, kun oikea kauppatori näkyy ravintolan ikkunoista. Annos oli koottu tummalle laatalle, joka kuvastaa itse toria. Laatalla oli lihapiirakka, lokin pläjäys, silakka ja kahvin korvikkeena oliivikeitto. Lihapiirakka ei tietenkään ollut tyypillinen lihapiirakka, eikä lähelläkään tyypillisen lihapiirakan kokoluokkaa. Silakka oli pikkiriikkinen purkillinen silakkaa - tiedäthän ruokakauppojen sillipurkit, Abbaa ja mitä näitä nyt on. Annos oli niin kekseliäs ja hauska, että kuva jäi kaikessa ihmettelyssäni ottamatta.

Ylärivissa alkuruoat
1. Metsäsienipuuro
2. Hummeri & Ruusu
3. Ankkaa

Keskellä pääruoat
4. Savusiikaa "Skandinavia"
5. Omenaa kolmella tavalla (väliruoka)
6. Karitsa "Marracesh"

Alarivissa jälkiruoat
7. Pannacotta
8. Porkkanakakku
9. Xoco & Chai

Aivan alussa saapuneen tattibriossin lisäksi sain syödäkseni kesäkurpitsansiemenleipää ja jotain kolmatta uunituoretta leipää. Ruoka oli sanoinkuvaamattoman maukasta. Aikaa ruokailuun meni noin kolme ja puoli tuntia.

Australialainen matkailulehti listaa Luomon yhdeksi 20:sta syystä tulla Helsinkiin. Viime vuonna julkaistu juttu on luettavissa täältä.

Nyt tämä loistava ravintola on sulkenut ovensa ainakin toistaiseksi taloudellisista syistä. Miten ikävää! Lopettamisesta on uutisoitu ainakin Nyt-liitteen verkkosivuilla, täällä. Minua niin harmittaa, etten käynyt Luomossa toistamiseen, vaikka ajattelin mennä. Se vain jäi. Jos Luomo vielä saa ovensa avattua, lupaan mennä!

Niin, niistä tateista ja siitä, miksi voitin tämän kerran elämässä -tyyppisen illallisen. Glorian ruoka & viini -lehdellä oli sieniaiheinen valokuvakilpailu nimeltään Tattimadness, jonka pääpalkinnon satuin voittamaan.

 

Kilpailukuvani oli kuivaamistani suppilovahveroista, jotka olivat unohtua jo kaapin perukoille. Kiitos teille, kuivatut sienet, että pääsin ansioistanne upealle illalliselle ja tietysti suuri kiitos kuuluu Glorian ruoka & viini -lehdelle.

Tulostettava kalenteri 2015

 

 

Tein minimalistisen kalenterin vuodelle 2015. Ei kuvia, ei mainoksia, ei juuri mitään ylimääräistä. Ainoana koristuksena kuukauden nimi lukee koukeroisella fontilla ja pyhäpäivät nostin esiin lihavoimalla päivän numeron.

Viime vuonna kalenteripostaukseeni (tänne) tultiin Googlen kautta niin paljon, että tarjoan tällä kertaa mahdollisuuden tulostaa myös itsellesi samanlaisen kalenterin - jos satut siitä pitämään.

Voit tulostaa vuoden 2015 kalenterin täältä. Kalenteri on parhaimmillaan tavallisessa A4-koossa.

You only live once?

False.

You live everyday.

You only die once.

Hyvää alkanutta vuotta 2015!