Chillausjuomat IN

Alkoholittomat rentoutumisjuomat ovat nyt trendikästä Amerikassa, kerrotaan tänään julkaistussa Markkinointi&Mainonta -lehden jutussa "Vapiskaa energiajuomat, uusin trendi Amerikassa on chillausjuoma". Siis ihanan tervettä! Vai onko sittenkään? Chillausjuomina myydään Komaa (ei kannata kysyä minulta, mitä se on) ja ties mitä brändättyä juomaa.

Hyvää tässä chillailujuomatrendissä on vähintään se chillailu eli rento oleilu. Tällä maapallolla on jo aivan tarpeeksi sitä, että ihmiset vaativat itseltään ja toisiltaan aina vain enemmän ja enemmän töissä ja vapaalla, mistä ei hyvää seuraa. Ihmiset eivät ole koneita, eivätkä koneetkaan huoltamatta kestä. Välillä on voitava ottaa rennosti ja ladata akkuja.

Minun chillailujuomani on tee, oli se trendikästä taikka ei. Etenkin talvi-iltoina maistuu niin vihreä kuin valkoinen tee tai kamomilla. Päivällä saatan juoda mustaa teetä. Tuorein löytöni on australialainen Vintage Teas, johon ihastuin ensisilmäykseltä. Teet on pakattu somiin pyramidipaketteihin, yksi pussi pyramidia kohden, ja jokaisella maulla on oma värinsä ja kuviointinsa.

Mikä näistä on suosikkisi? Maistuisiko kupillinen merry berryä?

"It's not just a cup of tea. It's a cup of life." - Vintage Teas

Omassa kupissani on tällä kertaa jasmiinilla höystettyä valkoista teetä.

 

Kyllä minulle kahvikin maistuu, ja hyvin maistuukin.

Itse vatkattu mansikkapehmis

D&D testasi mansikanmakuista tee-se-itse -pehmistä Arlalta. Ensin vaaleanpunainen, kermamainen seos piti vatkata ja laittaa pakastimeen vähintään kolmeksi ja puoleksi tunniksi.

 

Annoin vaahdon olla pakastimessa noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen se oli jo hyvin kylmää ja jämäkkää.

 

 

Pakastamisen jälkeen seos oli vatkattava uudelleen. Alkuperäinen puoli litraa nestettä vaahtoutui lähes kahdeksi litraksi pehmistä.

 

Pakastusta oli siis noin puolet ohjeen mukaisesta ajasta ja lopputulos näytti silti riittävästi pehmikseltä, vaikkakin ilman krumeluureja kierteitä, joita automaattikoneet tekevät ja ei, en lähtenyt pursottamaan pehmistä pussista. Lopuksi lusikoin pehmikset Pappagallon rapsakoihin vohvelitötteröihin.

 

 

No, entäs maku? Miehen mielestä maku oli jopa tavallista mansikkapehmistä parempi ja lasten mielestä se oli hyvää. Omasta mielestäni koostumus oli oikein miellyttävä, mutta keinotekoinen mansikanmaku häiritsi. Seuraavalla kerralla testaan joko vaniljaa tai suklaanmakua. Vaniljapehmikseen voisi vaikka itse lisätä tuoreita mansikoita, niin johan löytyisi aitoa mansikanmakua.

 





Askartelukirjoja sadepäivän varalle

Selailin askartelukirjoja. Saattaahan olla, että tänä kesänä jonain päivänä sataa, jolloin olisi mitä parhain aika puuhastella sisällä. Istuskelin terassilla ja korkkasin uuden vesipullon käyttöön. Kamera oli tietysti mukana, sillä kuvaaminen on osa hauskuutta.

 

 

Tilkuista vai paperista... Nämä kirjat kansista alkaen henkivät hyvää tuulta. Lapsen huoneeseen voisi laittaa tuollaisia Paperiaskartelun aarteita -kirjan värikkäitä lintupönttöjä. Seuraksi sopisi Kajsan iloiset tilkut -kirjan ohjeiden mukaan tehtyjä pehmoisia, kankaisia lintuja. Ne voisivat roikkua vaikka maalatussa puunoksassa, joka on kiinnitetty kattoon. Sitten vielä seinälle iloinen taulu niin kuin tuossa kuvassa, herttainen punainen mökki pyykkinaruineen.

 

Täytyypä testata ainakin alla näkyvää lahjapussin ohjetta. Minulla olisi talon rakentamisen ajalta ylimääräiseksi jäänyttä tapettia ja ihan vain paketointitarkoitukseen olen ostanutkin yhden tapettirullan alelaarista.

 

Talvella tein silkkipaperista hentoakin hennompia pikkupusseja, niin hentoja, että ei niissä mitään kantaa voi, mutta väliaikaiseksi ruukun suojaksi pussi on aika mainio. Taittelin paperia pienen pahvilaatikon ympärille aivan kuin olisin paketoinut sitä, teippiä tarpeeksi päälle ja pussi paketista ulos ennen kuin toinen pääty oli kiinni. Lopuksi käänsin reunat kaksinkerroin.

 

 

Olen kovin, kovin tyytyväinen tähän vesipulloon.

 

Tyhjiä tavaroita tarjottimella

Tyhjä lankarulla, tyhjä vesipullo ja tarjotin. Ne minä Tukholmasta kotiini ostin. Matkasta kerroin edellisessä postauksessani Tukholman tuliaisia.

Viime vuoden lopulla sain päähäni, että haluaisin puisen lankarullan omille nauhoilleni. Että se olisi soma mustalle silkkinauhalle, juuttinarulle, pitsille tai muulle paketointiin sopivalle nyörille. Rulla jäi silloin ostamatta, vaikka jouluostoksilla kierrellessä niitä tuli etsimättä vastaan. Nyt en jäänyt empimään, kun hintakin miellytti. Myös vesipullo oli harkittu ostos. House Doctorin pullo on juuri passeli kaikessa simppeliyydessään. Kolmas hankintani oli DesignTorgetin pyöreä tarjotin, jonka kuvio on peräisin Sergelin torin Plattanista. Niin nätti, että.

 

 

Tukholman tuliaisia

Piipahdin työmatkalla Tukholmassa, jossa ehdin käväistä omilla asioillakin. Tuon sieltä sinulle kuvia. Ne ovat PUB:sta kahta viimeistä kuvaa lukuun ottamatta. Toivottavasti nautit tuliaisista!

 

 

 

 

"Note to self, eat lots of chocolate when times get rough, and even more when times are great."

 

 

 

Kuin salainen puutarha keskellä Tukholmaa tämä sisäpiha. Linnutkin lauloivat.

 

Näytän omat sisustusostokseni myöhemmin!

Nemo in Memoriam

Rakkaan Nemon maalliset seikkailut päättyivät, kun se jäi auton alle 3. kesäkuuta.

Nemo muutti meille keskellä kesää vajaa vuosi sitten. Se oli viettänyt elämänsä ensimäiset viikot ulkona emonsa ja sisarustensa kanssa. Emo oli ilmestynyt erään kesämökin aittaan synnyttämään pentueensa. Mökin omistajat ruokkivat kissoja ja etsivät niille koteja laittamalla kaupan seinälle ilmoituksen kissoista. Sieltä kaupan seinältä Nemo meille löytyi.

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa Nemo oli hyvin arka, koska se ei ollut tottunut ihmisiin muutoin kuin etäältä katseltuna. Pelokas pentu piileskeli sohvan alla ja me houkuttelimme sitä leikkimään kanssamme ja syömään ruokaa. Suosikkileikiksemme tuli pyöräyttää sille pieni pallo, jonka se tassullaan potkaisi ihmiselle takaisin. Nemo sohvan alla, me lattialla maaten. Harkitsimme jo sen nimeämistä Messiksi jalkapalloilijan mukaan.

 

Olimme hyvin ylpeitä siitä, kun Nemo osasi alusta alkaen käyttää hiekkalaatikkoa tarpeilleen. Laatikko vaikutti olevan sille luonnollinen paikka, kun sisällä ei muutakaan maankaltaista ollut.

 

 

Voitimme Nemon luottamuksen, ja saimme perheeseemme aivan upean kissan (maailman upeimman...). Se oli todella kiltti ja seurallinen perheenjäsen. Minulla ja Nemolla oli yhteinen aamurutiini, johon kuului ensin silittelyt ja myöhemmin yhteinen matka postilaatikolle päivän lehteä hakemaan. Iltaisin Nemo kävi "toivottamassa" lapsille hyvät yöt samalla, kun minäkin kävin.

 

 

Joulukoristeet kiinnostivat Nemoa. Se vaikutti ajattelevan, että koristeet oli laiteltu kissan iloksi roikkumaan. Muuten se antoi tavaroiden olla paikoillaan, eikä tehnyt minkäänlaisia tepposia. Nemo taisi pitää kukista, sillä sen piti päästä tuoksuttelemaan kaikki kukat.

 

Se osallistui lähes kaikkeen, mitä me ihmisetkin teimme. Tämä alla oleva kuva on otettu, kun lapseni pesivät hampaita.

 

 

Järjestelin pääsiäisenä eteisessä olevan pöydän tavaroita, joten siellä oli Nemokin.

 

 

Viimeisenä aamunaan Nemo nautti varhaisista auringonsäteistä sohvalla nukkumansa yön jälkeen. Kuva on siitä hetkestä, kello ei ollut vielä kuuttakaan. Nemo kääntyili ja kehräsi tyytyväisenä, kun silitin ja rapsuttelin sitä otsasta, korvan takaa, leuan alta ja kainalosta. Sillä ei ollut mikään kiire ulos, joten muidenkin herättyä se sai heiltä silitykset osakseen, ja se oli niitä harvoja aamuja, kun emme hakeneet yhdessä postia. Myöhemmin päivällä Nemo ulkoili lasteni ja heidän mummojensa seurassa ja jossain vaiheessa se oli jäänyt omille teilleen. Illalla naapuri huomasi harmaan kissan ojassa tien vieressä ja perhe otti yhteyttä meihin seuraavana päivänä toivoen, että se ei olisi ollut Nemo. Meillä oltiin huolissamme, mihin seikkailuihin kissamme oli niin pitkäksi aikaa jäänyt. 

 

 

Nemo, olet valtavan rakas, sinulle on aina erityinen paikka sydämessäni.

 

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus oli Nemosta ja tässä on suora polku juttuun, jos haluat nähdä sen.



10 hyvää syytä kertoa Anton & Antonista

Kerroin aiemmin Food Sightseeing -herkuttelukierroksesta. Yksi kierroksen kohteista oli ruokakauppa Anton & Anton. Paikasta on kirjoitettu ja sitä on varmaan esitelty blogissa jos toisessa, mutta voiko siitä liikaa kirjoittaa? Ei minun mielestäni. On ainakin kymmenen hyvää syytä kertoa kaupasta myös täällä Design & Desserts -sivuilla.

 

1. Kauppa näyttää mielettömän hyvältä.

 

2. Myytävät tuotteet näyttävät hyviltä.

 

3. Sieltä saa tuotteita, joita ei myydä ihan joka marketissa.

 

 

4. Kauppa on pieni.

 

Kuka tykkää kiertää hehtaarimarketeissa? En ainakaan minä, vaikka sitä usein teenkin.

5. Sieltä saa luomulihaa. (sorry, ei lihakuvaa)

 

Luomulihassa on makua, luomutuotannon eduista puhumattakaan. Niin sanottu tavallinen liha ei maistu oikein miltään ilman mausteita.

 

6. Iloinen myymäläpäällikkö Hanna.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Hannalla on ammattilaiskokin tausta ja hän pitää ruokablogia. Aivan varmasti häneltä saa myös asiantuntevat vinkit kotikokkailuun, jos neuvoja kaipaa. Jotkut toiset kaupat hoitavat asian niin, että voi klikkailla reseptejä koneelta. Tämän kuudennen kohdan olisi voinut nimetä myös henkilökohtaiseksi palveluksi.

 

7. Tuoreita tuotteita.

 

 

8. Tarinat.

 

Tämä kauppa houkuttelee tarinoihin. Ensikosketukseni Anton & Antoniin oli, kun sain ystävänpäivälahjaksi täältä hankittua lettujauhoa ja mansikkahilloa. Sitä ennen olin vain lukenut ja kuullut liikkeestä.

 

Tällä viikolla kaupassa käydessäni sain kuulla seuralaiseltani tarinan, miten vuosia sitten Australiassa laitettiin Lemon Curdia ja pehmeää juustoa vaalean leivän väliin. Hän innostui nähdessään purkin kädessäni kassalla, ja kipaisi hakemaan samanlaisen itselleenkin. Great taste gold 2011 -tarran perusteella tämä on ensiluokkaista herkkua, namskis!

 

9. Kivijalkakauppojen olemassaolo.

 

10. Äitini lisäksi on varmasti muitakin, jotka eivät ole tässä kaupassa vielä käyneet, joten antaa hyvän kiertää.

 

Haluatko lisätä vielä 11:nnen hyvän syyn taikka useammankin? Entä, mitä muita positiivisesti sykähdyttäviä ruokakauppoja meillä täällä Suomessa on, varsinkin Helsingin ulkopuolella? Kesälomalla on oiva mahdollisuus tutustua uusiin paikkoihin.

Avoimien ovien päivä

Kerrassaan upea sää! Rakastan aurinkoa, lämpöä ja kesää. Näitä kaikkia yhdessä. Ulkolämpömittarin lukemat lähentelevät + 30 astetta, tosin taitaa aurinko paistaa suoraan mittariin.

 

Ulko-oven ollessa auki on suora yhteys luontoon, sen kun vain astuu ulos. Voisiko olla ihanampaa? Sisällä ilma liikkuu vapaasti ja lämmin tuulenvire tuntuu iholla mukavalta. Olen aina ihastellut sitä, kun läpi vuoden lämpimissä maissa koti voi olla osittain sisätilaa ja osittain ulkona niin, että tilojen raja on miltei saumaton.

 

Onnittelut samalla kaikille tutkintoon valmistuneille ja koulusta kesälomalle päässeille. Nyt ovat kaikki ovet avoinna tulevaisuuteen, ainakin kesään!



"http://www.bloglovin.com/blog/7960445/?claim=bfb7vha76su">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Minimuffinssit valkosuklaa-mango -kuorrutteella

Tämä viikko on monessa perheessä juhlan aikaa, kun koululaiset ja opiskelijat pääsevät kesälomilleen ja monet valmistuvat koulusta. Näistä iloisista tunnelmista minäkin olen päässyt nauttimaan tänään, ja huomenna jatkuu! Lisäksi päivä on ollut tunteellinen, sillä yksi kollegoistani oli viimeistä päivää töissä ennen äitiyslomaansa. Aivan ihana vuodenaika ja sää jäädä kotiin odottamaan uutta perheenjäsentä!

Vein aamulla lapseni päiväkotiin muffinsseja kiitoksena siellä tehdystä tärkeästä työstä. Käytin Pullahiiren reseptejä, jotka sain hänen pitämältään leipomiskurssilta juuri viime viikolla. Löydät ohjeet kuvien jälkeen.

Pullahiiren kaakaomuffinssit

2 munaa
2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 dl kiehuvaa vettä
100 g voita

Sulata voi ja nosta sivuun jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää ne vuorotellen kiehuvan veden kanssa vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina 12 muffinssivuokaan (Huom. käytin minimuffinssivuokia, joten taikinaa riitti yli 20 muffinssiin). Paista 15 - 20 minuutta 175 asteessa. Anna jäähtyä.

Valkosuklaa-mango -kuorrute Pullahiiren reseptejä soveltaen

130 g valkosuklaata (Panda-suklaalevy painaa tämän verran)
100 g vähäsuolaista voita
170 g mango-tuorejuustoa
noin 2 dl tomusokeria

Sulata valkosuklaa ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää pehmeä voi ja tuorejuusto valkosuklaan joukkoon. Sekoita massa tasaiseksi vatkaimella ja lisää vielä tomusokeri.

Lisätietoja

Tein kuorrutteen valmiiksi eilisiltana ja säilytin sitä yön jääkaapissa. Massa oli aamulla hyvin jämäkkää, joten nostin sen pehmenemään huoneenlämpöön muffinssien leipomisen ajaksi. Massa pehmenikin juuri sopivasti voidakseni pursottaa kuorrutetta muffinssien päälle sen jälkeen, kun ne olivat ehtineet hieman jäähtyä.

Alun perin tarkoitukseni oli noudattaa Pullahiiren reseptiä sellaisenaan, mutta minulla olikin liian pieni valkosuklaalevy. Toiseksi, luin epähuomiossa kahta eri kuorrutereseptiä. Ne kun olivat ohjenipussa samalla sivulla peräkanaa. Tähän valmiiksi maustetun tuorejuuston kuorrutteeseen ei olisi tarvittu tomusokeria. Joten voit sen [tomusokerin] aivan hyvin jättää pois, jos kokeilet tätä herkullista kuorrutetta, mutta ohjeen ylittävä makean määrä ei kuitenkaan haitannut, pikemminkin päin vastoin. Vähäiseen makeaan tyytyvä miehenikin oli kovasti muffinssien perään, lapsista puhumattakaan, mutta mikä tärkeintä: päiväkodin aikuiset olivat tyytyväisiä heille vietyihin suupaloihin. Kolmantena poikkeamana on se, että alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan käyttämään huoneenlämpöistä voita ja tuorejuustoa, ettei suklaa paakkuunnu vatkatessa. Minulla ei ollut aamulla aikaa odottaa niin kauaa, ja päädyin vain sulattamaan voita kevyesti mikrossa. Onneksi suklaa ei paakkuuntunut.

Viimeistelin herkut tuoreilla pensasmustikoilla ja laitoin ne jääkaappiin viilenemään.

Food Sightseeing - turistina Helsingissä

Osallistuin opastetulle Herkuttele Helposti Helsingissä -kierrokselle, joita järjestää Food Sightseeing Helsinki. Kierroksia on kuutena päivänä viikossa ja kuka vain voi varata itselleen paikan. Oppaan mukaan asiakas on yleensä Helsinkiin laivalla saapunut turisti. Itse olin liikkeellä oman työtiimin kanssa.

 

Kolmetuntinen kierros alkoi Bulevardilta, hotelli Klaus K:n aulasta, jossa kohotimme juhlavasti maljat Korpihillan alkoholittomalla kuohujuomalla. Maljojen ohella saimme herkulliset pienet lohi-piparjuuri -leivät. Kierros eteni Eromangaan lihapiirakoille, kahville Kauppatorille ja sieltä kadun yli virkistävälle eukalyptus-annokselle Pure Bistroon, josta matka jatkui Anton & Antoniin. Matkan varrella vilkaisimme ohimennen Luomoa, Savottaa ja Tuomiokirkon kryptaa. Poikkesimme matkalla myös omille sivupoluillemme Urbanstoryyn. Anton & Antonissa viivyimme pitkään, kun myymäläpäällikön tarjoamien juusto- ja leipämaistiaisten jälkeen teimme vielä omia ostoksimme kotiin. Kierros päättyi suklaakauppa Chjokoon Liisankadulle. Siellä maistiaiset olivat luonnollisesti herkullista suklaata ja tapasimme omistajapariskunnan lapsineen.

Oli erittäin virkistävää kulkea tutussa kaupungissa kamera kaulassa turistina. Voin helposti kuvitella itseni vastaaville kierroksille ulkomailla ja jopa uudelleen Helsingissä, sillä kierros oli antoisa ja aika kului kuin siivillä. Lähin Food Sightseeing Suomen ulkopuolelta vaikuttaisi löytyvän Tallinnasta.

Oppaamme oli ihana Anna Järvinen. Häneltä riitti iloista puheensorinaa ja tarinaa koko kierrokselle.

 

Kauppatorilla nähtyä: Annukka Laineen omaleimaiset korut.

Kierroksella riitti runsaasti myös silmänruokaa. Näin kesäaikaan on ilo kulkea pitkin kaupunkia!

Anna kertoi, että ulkomailta tulevat turistit mieluusti lisäisivät Pure Bistroon esimerkiksi pöytäliinoja tai verhot. Hassuja. Bistro näyttää hyvältä juuri näin pelkistetysti sisustettuna. Ihanat baarijakkarat.

Chjokon tiskiltä poimin kotiini praliineja kotimaisten marjojen makuisina: mustikka-timjami, mansikka-lime ja punaherukka. Lisäksi valitsin salmiakki-vaniljan, ruusun ja marenkeja. 

Suosittelen lämpimästi lähtemään ruokaturistiksi omaan pääkaupunkiimme! Edetessäsi rauhalliseen tahtiin kilometrin tunnissa tuttu kaupunki voi näyttää uudenlaiselta.

  

Palaan kierroksen antiin vielä uudelleen, sillä mielenkiintoista nähtävää oli runsaasti.