Ikean uudet paperi-ihanuudet

- Hei, onkohan teillä niitä uusia paperitavaroita jo myynnissä? Kuulin, että jossain Suomen Ikeassa oli laiteltu niitä esille jo viime viikolla. Lähdin ensin soittamaan, jos se ei ollut vielä Vantaan Ikea. Jos se olikin vaikka Tampere, niin tulisin sinne turhaan.
- Aivan. Minkä nimisiä paperitavaroita?
- Ikea papershopin nimellä löytyy kuvia ainakin ulkomailta, teidän nettisivuilta ei näytä vielä löytyvän.
- Nyt en taida tietää.
- Odota, niin katson Googlella uudelleen. Tämmöisiä kuin Historisk, Daterad, Framställa ja Särskild ainakin.
- Historisk löytyy, useitakin. Daterad löytyy...
- Mahtavaa!!
- Ja Framställa ja Särskild löytyy.

Sain vielä neuvon siitä, mistä päin kauppaa nämä paperiuutudet löytyvät ja tuota pikaa olimme Kohta kotona -blogin Neelan kanssa matkalla Ikeaan. Hinnat olivat ikeamaisesti huokeat ja tuotteet omaan makuuni, joten olo oli kuin lapsena lelukaupassa tai karkkikioskin ikkunan takana. Kuvasin miltei kaikki kotiin kantamani paperiuutuudet nähtäväksesi.

 

Pakettikortteja (0,99 € / 10 kpl.)

 

 

Lahjanarua ja -laatikoita

 

Muistivihko

 

Silkkipaperia

 

 

Niin helposti "koottava" laatikko, että en helpompaa ole nähnyt.

 

 

Moneen taipuva muistilappukuutio, jonka ensimmäisiin arkkeihin oli painettu tarina.

 

Mitä mieltä olet Ikean paperiuutuuksista?

 

Mun maun mukaan sisustusta Ellokselta

Eilen kotiin tulleessa Elloksen esitteessä näkyi monenlaista kaunista sisustusrintamalla, joten päädyin tänään hieman pläräämään Elloksen nettisivuja ja valitsin puolivakavissani muutamia sisustussuosikkejani.

 

 

1. Hellyyttävä Daisey-tyynynpäällinen voisi majoittua meillä olohuoneen sohvalle tai makuuhuoneeseen. Kokoa päällisellä on reilusti 50 x 50 cm. 
2. Kirjoituspöydän valaisin, maalattua metallia, kävisi työhuoneen mustalle pöydälle.
3. Kaksi lasipulloa vaikkapa kukille, risuille tai juomalle sijoituspaikkana milloin missäkin.
4. ROPE-lyhty hämäriin syys- ja talvi-iltoihin. Narut ovat kiva yksityiskohta. Lähes vastaavan voisi tehdä tuunaamalla lasipurkin.
5. Betoniruukku. Hauskaa, kun ruukku näyttää vedestä turvonneelta pahvilaatikolta.
6. Ykkössuosikkini: metallikori pehmoleluille, puuhaloille, viltille ja vaikka mille. Tämäntapaisia koreja näyttää olevan monen yrityksen valikoimissa tällä hetkellä ja hintahaarukka on leveä.

Viikon tarjouksena Elloksella on - 20 % kaikista pussilakanoista. Oma suosikkini on

Daisey-pussilakanasetti (25,50 €), jonka kuva on alla vasemmalla. Tanskalainen By Nord taisi olla tämäntapaisten mustavalkoisten eläinkuosisten petivaatteiden pioneeri viime vuosina. Ainakin itse havahduin ihanuuksiin aikanaan Deerin nähdessäni. Jos tiedät jonkun ehtineen jo ennen sitä, olisi kiva kuulla.

Kaikki yllä olevat tavarat olisivat mieluisia omaan kotiini. Myös tumma, suuri harlekiinikuvioinen villamatto oli ihana. Tuskin kuitenkaan ostan tätä kaikkea, en välttämättä yhtäkään. Ei kaikkea vähän kivalta näyttävää kannata ja voi aina ostaa. H&M:n kuvastokin tuli tänään. Hauskaa perinteistä syksyn enteilyä nuo katalogit!

 

Elloksen valikoimissa näyttää olevan useita tapetteja, ja aika kiva valikoima olikin. En muista aiemmin nähneeni tapetteja Elloksella. Olikohan tapetteja jo aiemminkin myytävänä?

 

Valkoinen Harmaja -blogista voit lukea Elloksen Neon Retro -trendistä ja siellä on arvontakin meneillään, tästä pääset sinne. 

Kuvat: Ellos ja Deer-pussilakanan kuva: Designbox

Uusia viiksiä

Kuinka mahtavaa onkaan palata töihin lomalta, kun ystävä on keitellyt valmiiksi aamukahvit ja on vastassa matkatuliaisten kanssa!? Kohta kotona -blogin Neela muisti minua tänään tällä kivalla, viiksekkäällä teipillä. Kyllä ihanat työkaverit on niin upea asia.

Postauksen lopussa on muutakin viiksekästä ja pääset lukemaan Neelan blogista, mitä kaikkea hän löysi Kööpenhaminasta, ellet ole jo lukenut.

 

Lapsuudessani suojasin polkupyörän satulaa vesisateelta kietomalla muovikassin päälle. Sulloin kassin ajon ajaksi ja kuivalla säällä satulan alle. Karmea näky, mutta mieluummin kassi kuin märkä takapuoli. Piditkö sinäkin muovikassia vai olitko keksinyt jotain nätimpää?

 

Riemastuin löytäessäni tänä kesänä Tigerista näin makean satulansuojan. Kyllä tuollaisen mieluummin kiskoo satulan päälle kuin tyhjän ruokakassin. Ostin myös toisen suojuksen, jossa on vaaleanpunaisella pohjalla punaisia sydämiä. Mitäs pidät?

 

 

Oletko jo lukenut, mitä Neela löysi Kööpenhaminasta? Voit jatkaa postaukseen täältä.

Ruukuntäytettä

Kirppikseltä ostamaani ruukkuun on löytynyt juuri passelin kokoinen ja soma viherkasvi. Kisut ovat onneksi antaneet kukan olla rauhassa, joten ehkä se pärjää meillä jonkin aikaa, kunhan muistan kastella sitä. Viherpeukalossani kun vaikuttaa olevan jokin virhekoodi kastelun osiossa.

Ruukkujutun voit halutessasi lukea täältä. Jos puolestaan huolestuit, mitä kolme viikkoa sitten Skidit festareilla kylvetyille punabasilikalle ja salaatille kuuluu, niin ei hätää. Niillä menee ihan hyvin.

Elämys huvipuiston huipulla

Olin yhtä hymyä, kun selvisi, minne meidät ohjattiin pysäköimään automme. Keskeisempää paikkaa ei olisi voinut olla, sillä parkkiruutu oli keskellä Särkänniemen huvipuistoa, aivan Näsinneulan juurella. Tunsin saavani VIP-kohtelua, vaikka sellaisesta ei ollut edes kyse. Ensimmäistä kertaa vain satuimme kysymään portilla, minne Näsinneulan ravintolassa ruokaileva voi pysäköidä, kuten netissä neuvottiin tekemään. Tämä oli kolmas perättäinen kesä, kun olimme tulleet huvittelemaan ja syömään hyvin Tampereelle.

Hissimatkalla joku luki seinästä ravintolan ruokalistaa päivitellen hintoja korkeiksi. On kokonainen menu tietysti perinteistä huvipuiston burgeriateriaa hinnakkaampi, mutta Näsinneulan ravintolan ruoka on niin taivaallisen hyvää ja maisemat upeat, että panostus ei ole ollenkaan liikaa kerran vuodessa. Hinnastakin voi olla montaa mieltä, sillä Helsingissä vastaavasta ruuasta pitäisi maksaa enemmän. Vastaavaa näköalaa helsinkiläisravintolasta ei edes saa. Näytän seuraavaksi, mitä ihanaa sain syötäväkseni.

Valitsin kuuden ruokalajin Finlandia-menun, jonka ensimmäinen annos oli nokkoskeittoa ja maitovaahtoa.

Alkupalaksi tarjoiltiin ahventa ja jogurttia, mukana muun muassa omenasiiderihyytelöä. Loistavat makuyhdistelmät ja suuntuntuma!

Salmiakkivaahtokarkkia ja limeä. Yllättävä, mielenkiintoinen ja makoisa. Lime raikasti suun seuraavaa annosta varten.

Pääruokana poronvasaa kahdella tavalla ja valkosipuli-perunakakku. Aivan ihanaa, pehmyttä lihaa.

Makuaistini ei ole kyllin hienostunut vahvoille juustoille, sellaisille, joita kutsun hikisukkajuustoiksi. Tässä vaiheessa lähituottajien juustot olisi kuulunut kokonaisuuteen. Juustolautanen on Näsinneulan perinteinen annos, jota pari kesää taaksepäin en saanut syötyä. Siksi sain pyynnöstäni juustojen tilalle jotain muuta, ja se mitä sain oli tyrniä ja marenkia. Raikasta ja makeaa.

Jälkiruokana oli raparperia ja tuorejuustoa. Kuten kuvasta näkyy, annoksessa oli muutakin. Erinomainen päätös erinomaiselle menulle.

 

Menun jälkeen tunsin itseni tyytyväisenä kehrääväksi kissaksi ja hyvää energiaa riitti tuntikausiksi huvipuistossa kiertelyyn, eikä olo ollut ollenkaan ähkyinen, kuten rasvaisesta ruuasta seuraa. Ensi vuonna uudelleen!

Huom. tämä postaus on tehty vilpittömästä ihastuksesta Näsinneulassa valmistettavaan hyvään ruokaan ilman minkäänlaista sovittua blogiyhteistyötä ravintolan kanssa.

DIY virkistävä sitruunalimonadi

Kiva, kun aurinko ja lämpö palasivat! Niitä oli jo ikävä. Sain samalla hyvän syyn virkistäytyä pihalla maistelemalla itse tehtyä sitruunalimonadia. Nuorena tyttönä pääsin lemonaden makuun Englannissa. Siihen saakka olin luullut, että lemonade on yhtä kuin hiilihapollista limua.

Nappasin keväällä Plantagenin mainoslehdykän talteen, jossa oli helpolta vaikuttava sitruunalimonadin resepti, tämä:

1,5 litraa vettä
1 kg sokeria
50 g sitruunahappoa
3 sitruunaa

Sekoita kulhossa vesi, sokeri ja sitruunahappo. Lisää kolme ohuesti siivutettua sitruunaa ja sekoita. Pidä peitettynä viileässä kaksi vuorokautta ja siivilöi sen jälkeen sitruunat pois. Limonadi säilyy kylmässä kolme päivää.

That's it ohjeen mukaan.

Pari päivää sitten laitoin limun tekeytymään ja päädyin selailemaan netistä muita lemonden ja sitruunalimonadin reseptejä. Useissa resepteissä vesi keitetään. Käyttämäni resepti ei mainininnut sellaisesta mitään. Toiseksi aloin ihmetellä sitruunahapon määrää suhteessa vesimäärään. Päättelin, että saan vedellä laimennettavaa limua. Kolmanneksi, löysin myös sellaisia ohjeita, joissa sitruunhappoa ei tarvita ollenkaan, mikä vaikuttaa huomattavasti luonnonmukaisemmalta vaihtoehdolta.

Tänään viimein pääsimme maistelemaan omaa limonadia. Se oli hirmuisen hyvää, samalla raikasta ja makeaa. Arvailuni laimennustarpeesta osoittautui oikeaksi, sillä juomasta tuli sopivaa, kun vahvaa limua laimensi vedellä suunnilleen suhteessa 1:7. Vaikka limu onnistui, ensi kerralla taidan kokeilla kuitenkin sellaista reseptiä, jossa pärjätään ilman sitruunahappoa.

 

Ai niin, blogeja lukiessani olen huomannut, että jotkut ärsyyntyvät siitä, että käytössä olevissa Iittalan astioissa on vielä tarrat kiinni. Näissä kuvissa näkyvä Flora-kannu on vuosia vanha mummon perintökannu, ja kun kerran mummo antoi tarran olla paikoillaan, saa se edelleen olla ellei itse irtoa. Sama linja itselläni on muiden tarrojen kanssa. Olkoon paikoillaan, ellei se itse irtoa. Kuvien uudehkoista juomalaseista tarrat ovat jo jonnekin tipahdelleet.

Sisko virkkasi maton

Siskoni on taitava käsistään ja yllätti minut taannoin lahjoittamalla itse virkkaamansa maton. Läpimittaa matolla on yli metrin.

Oman paikkansa matto löysi eteisestämme, jossa se piparkakkurenoineen tuo pehmeää vastapainoa Cole & Sonin tapetin ihanan karuille puille.

Appelsiini-unikkomacaronit ranskalaiseen tapaan

Leivoin ensimmäistä kertaa macaroneja ja hyvin onnistui! Tein macaron-kuoret ranskalaiseen tapaan, kirjasta Pariisilainen macaron-leivos. Kirja on alunperin julkaistu ranskaksi. Perusreseptin toteutusta neuvottiin kokonaisen aukeaman verran, joten mukaan mahtui lukuisia, yksityiskohtaisia käytännönvinkkejä. Laitan tähän perusreseptin ja omin sanoin tiivistämäni valmistusohjeen. Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos haluat perusteelliset ohjeet ja tutustua lukuisiin erilaisiin täytevariaatioihin. Kirja on myös pullollaan ihania kuvia!

Perusohje

100 g munanvalkuaista (vastaa noin kolmea kananmunaa)
110 g mantelijauhetta (vastaa noin 2,5 dl)
200 g tomusokeria (vastaa noin 3 dl + 2 rkl)
25 g hienoa sokeria (vastaa noin 2 rkl)

Valmistus omin sanoin ja soveltaen

- Vatkaa huoneenlämpöiset munanvalkuiset jämäkäksi vaahdoksi ja lisää siihen hienosokeri.
- Jos tahdot värillisiä macaroneja, lisää myös hieman väriainetta valkuaisvaahtoon. Kirja suositteli jauhomaista väriä, ettei massasta tulisi liian löysää, minä käytin Wiltonin creamy peach -sävyistä pastaväriä pari veitsenkärjellistä.
- Sekoita huolelliseti mantelijauhe ja tomusokeri.
- Yhdistä valkuaisvaahto ja jauhot varovaisesti. Massa saa löystyä sekoittaessa, sen ei tarvitse jäädä enää yhtä jämäkäksi kuin valkuaisvaahto yksinään on.
- Pursota (tai lusikoi) leivinpaperille (tai macaron-leivontamatolle) läpimitaltaan 3 cm ympyröitä.
- Opin, että olisin saanut sekoittaa oman taikinani löysemmäksikin, sillä ensimmäisenä pursottamani macaronit jäivät pulleammiksi kuin ne, joiden taikinan lusikoin lopuksi kulhon pohjalta ja reunoilta. Jämätaikinasta eli löysimmästä taikinasta tuli eniten oikeilta macaroneilta näyttävät herkut. Ensimmäisissä kuorissa oli turhankin paljon korkeutta, koska taikina ei läsähtänyt.
- Tässä vaiheessa ripotelin unikonsiemeniä ympyröiden päälle.
- Anna pursotettujen/lusikoitujen macaronien levähtää vähintään 20 minuuttia ennen paistamista, jotta pinta kuivahtaa ja tulee rapeaksi.
- Paista 150-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
- Anna macaronien jäähtyä hyvin ennen kuin otat ne pois paistoalustalta.

Täyte

- Kirjassa oli mm. resepti tuoreista appelsiineista tehtävälle täytteelle, mutta päädyin lusikoimaan täytteeksi valmiiksi maustettua appelsiinituorejuustoa sellaisenaan. Helppoa ja erittäin hyvää.
- Kirjassa suositellaan, että täytetyt macaronit laitetaan jääkaappiin vetäytymään vuorokaudeksi ennen herkuttelua. Macaronit kestävät myös pakastamista.

Historian havinaa

Tiesitkö muuten, että ensimmäiset havainnot macaroneista yltävät jopa keskiajalle saakka, jolloin tarjottiin täytteettömiä mantelikeksejä? Alkumetreistä on näkemyseroja, ja joidenkin mukaan macaronit saivat alkunsa Italiassa. Macaron-nimen alkuperä liittyneekin italian kielen murresanaan maccarone, jonka arvellaan viittaavan jauhettuun manteliin. Munkin navaksikin niitä kuulemma kutsutaan. Erityiseen suosioon macaronit nousivat Ranskan vallankumouksen aikana, kun kaksi nunnaa alkoivat elättää itsensä myymällä macaron-keksejä, ja leivonnainen levisi laajalti Ranskaan ja muuallekin. Täyte tuli väliin vasta 1800-luvulla ja värikkäät kuoret saivat alkunsa edelleen toiminnassa olevan pariisilaiskahvila Laduréen keksinnöstä. Nämä tiedot ovat poimintoja Pariisilainen macaron-leivos -kirjasta.

Tässä kuvassa oma palleroni näyttää kovin suurelta. Rinnalla on vain pieni espressokuppi.

Maitonsa kullekin

Kissoille ei saa antaa tavallista maitoa. Ne saavat maidosta vatsavaivoja. - Näin valistetaan. Ymmärrän tämän kohtuullisen hyvin, koska tarvitsen itselleni vähälaktoosisia maitoherkkuja ja kissat saavatkin meillä janojuomakseen vettä.

 

Lapset juovat meillä tavallista maitoa ja eilen purkin pohjalle oli jäänyt tippa, jonka vuoksi purkkia ei viitsi enää jaakaappiin laittaa. Kissanpennut pitävät kovin siitä kissojen omasta erityismaidosta, ne saavat sitä herkkujuomaksi, mietin. Vähälaktoosista kermaviiliäkin ne rakastavat, niin ja piimää. Jospa annan loppumaidon kisuille.



Varmasti jo arvasit, että ei olisi kannattanut. Tai kannatti siltä osin, että tiedän toisen kissamme sietävän laktoosia ja toisen olevan laktoosille herkkä. Tähän riitti hyvin pieni määrä maitoa. Toinen kaasutteli ja löysäili. Toinen ei ollut moksiskaan. Kumma, kun jotkut asiat on opeteltava kantapään kautta.



Paperipillit ja hyvältä ystävältäni lahjaksi saamani Dymo ilahduttavat minua aina vain. Jokapäiväinen maitokin näyttää paremmalta, kun sen tarjoilee toisinaan muusta kuin arkilasista. Vaihtelu virkistää.

Katselen vain kuvia... ja kuvaan.

No olisihan sinne Instagramiin pitänyt jo aiemmin mennä kuin tällä viikolla. Instagram on näyttäytynyt mielenkiintoisena paikkana ainakin näin ensi-ihastuksessa. Olen katsellut muiden ottamia kuvia vasta tästä viikosta alkaen, sillä joskus törmäsin kirjautumissivuun pääsemättä siitä eteenpäin, mutta viimein opin, että omaa tiliä tai Applen laitetta ei ei välttämättä tarvitse kuvien katseluun. Omien kuvien lataaminen on toinen juttu.

Oppia ikä kaikki.

Hankin keväällä ensimmäisen oman Apple-laitteeni, iPad minin, ja ehdin unohtaa sovellusten lataamiseen tarvittavan salasanani, kunnes tällä viikolla näin vähän vaivaa asian eteen ja avasin blogin kuville oman sivun. Lataan sinne ainakin osan blogissa näkyvistä kuvista ja useimmat niistä näyttäytyvät hieman toisenlaisina vähintään erilaisen kuvanrajauksen vuoksi. Tervetuloa tutustumaan, siis kuviini, Instagram on sinulle varmaan tuttu jo vuodelta yksi ja kaksi! Jokainen vierailu ja tervehdys ilahduttavat niin täällä blogissa kuin myös Instagramissa tai Facebookissa.

I never read, I just look at pictures. - Andy Warhol

Blogin Instagram-osoite on: http://instagram.com/designanddesserts

Kirpparilta löytyi Arabian Alibaba

Ollessani lapsi, olohuoneen kirjahyllyssä pidettiin öljylyhtyä, jossa oli jotain kovin kiehtovaa. Lyhdyssä oli sininen, hieman krumeluuri alaosa öljylle ja liekin suojana oli kirkasta lasia. Vuosia myöhemmin lyhty muistui mieleen lomamatkalla Kanarialla. Siellä oli yhteen aikaan ravintoloiden pöydillä vastaavia öljylyhtyjä. Viime talvena öljylyhtyjä ei enää näkynyt, kai ne olivat menneet pois muodista.

 

Tänään kirpparilta löytyi omaan kotiini Arabian Alibaba-öljylyhty alkuperäispakkauksessaan. Lyhty on peräisin 1970-luvulta (Designlasi). Sain sen neljällä eurolla, mikä on oikein sopuhinta.

 
Miellyttävän yksinkertaista muotoilua. Lyhty näyttää sisäsiistiltä, mutta ilmeisesti sitä on turvallisinta polttaa kuitenkin vain ulkona. Oli sen verran varoittelevaa tekstiä lamppuöljypullossa.

Puutarhan herkut

Tillistä lähtee huumaavan hyvä tuoksu jopa ulkona. Ensi kesänä on p-a-k-k-o laittaa itsekin tilliä kasvamaan. Rakastan tilliä. En usko, että saisin syötyä liikaa varhaisperunoita tillin ja voin kera.

Tämän postauksen kuvat ovat anoppini kesäkodista. Herkkua on siellä monenlaista! Jotain mahtavaa siinä on, kun joku kasvattaa ruokaa aivan itse.

 

Erään roomalaisen ravintolan listalla on pizza, jonka täytteenä on anjoviksia ja kesäkurpitsan kukkia. Pizza vaikutti sen verran erikoiselta, että päädyin kokeilmaan sitä viime kesänä. Pizza oli älyttömän hyvää! Herkullista pizzaa muistellen pyysin anopiltani näitä kauniita kesäkurpitsan kukkia. Kenties saan loihdittua niistä jotain hyvää... tai sitten en. Aika moni netistä löytämässäni reseptissa kukat nautitaan friteerattuina. Tahtoisin löytää jonkin muun vaihtoehdon.

 

Viinirypäle se sieltä pilkistää!

 

Rehevää, vai mitä?

 

Kurkkua tulee yllin kyllin.

 

Pienet viinirypäleen raakileet.

 

Punaherukka kypsyy pian.

 

Poimin mukaani mustaherukan lehtiä. Kenties pääsemme pian maistelemaan itse tehtyä Louhisaaren juomaa!

Kypsiä punaherukoitakin löytyi jo!

Keittiö

Tässä on muutama kuva keittiöstämme tänään. Kuvissa huomiota saa erityisesti saareke, joka on kiinni olohuoneen puolella olevassa takan palomuurissa. Takkaa puolestaan voi hyvin sanoa kodin keskipisteeksi, sillä se on lähestulkoon keskellä keittiön ja olohuoneen rajaavaa lattiapintaa, mutta myös koko taloa.

Saarekkeen toinen puoli on korkeampi, koska en halunnut tiskialtaan näkyvän keittiöön ja olohuoneeseen tultaessa. Samasta syystä hana on matala. Halusin tiskialtaan kuitenkin saarekkeeseen, koska sieltä allas näkyy mahdollisimman vähän muihin tiloihin. Allasta ei näe ruokapöydästä, eikä olohuoneesta. Se näkyy lähinnä, kun altaalla häärii. Halusin altaan mahdollisimman piiloon, koska sen ympäristö näyttää mielestäni herkästi sotkuiselta. Olen tyytyväinen ratkaisuun.

Saareke on kiinni takan palomuurissa. Muurissa oli aiemmin pienenpieni kaappi, mutta jätimme sen keväällä pois, kun palomuurin halkeillutta pintaa siistittiin. Kaapissa oli aiemmin kahvitarvikkeet. Tasaiseksi käsitelty muuri on maalattu hohkakivi-nimisellä sävyllä. Muuri kaipaa taulua tai vastaavaa, mutta en ole hennonut porata reikiä. Pitänee laittaa vain jotain kevyttä, kuten juliste, joka pysyy teipeillä kiinni.

 
Säilytän suodatinpusseja ja kahvimittaa pöydällä pussukassa. Lisäksi siellä on Pauligin kahvikoneen espressonappuloita.  Myös vesikannu on aina pöydällä, sitä käytetään aina kahviveden mittaamiseen ja tarvittaessa ruokaillessa.

 

Saarekkeen toisessa päädyssä on lehtien kierrätystynnyri.