Karamelliomenat ja mantelimaito

Kokeilin Glorian ruoka&viini -lehden reseptiä karamelliomenista mantelimaidon kera. Harvoin noudatan valmiita reseptejä tarkalleen, mutta tällä kertaa päätin laittaa kaikkea ohjeen mukaisesti, vaikka epäilin mantelimaitoa kovin. En ole vuosikausiin juonut enää minkäänlaista maitoa ja ohjeen mukaan valmista, kylmää mantelimaitoa kuului nauttia(?) uunissa kypsennettyjen omenien lisukkeena. Mielikuva maidosta omenien kanssa houkutteli yhtä vähän kuin maitolöräys kaurapuurossa. Puuro on hyvää, mutta m-a-i-t-o -No way!

 

Näitä tarvitaan

 

4 omenaa (itse käytin 8-9 suomalaista pientä, kirpsakan makoisaa omenaa, koska täytettä oli reilusti)

Karamellitäyte

75 g voita
1 rkl hienonnettua inkivääiä
1 dl hasselpähkinöitä
100 g pehmeitä toffeekaramelleja (irtokaramellitiskiltä)
2 rkl ruokosokeria

Lisäksi

8 dl mantelimaitoa (esim. Alpro)
2 tl kanelia

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Ota voi jääkaapista pehmenemään.
2. Pese ja halkaise omenat. Pyöräytä siemenkota pois esimerkiksi pariisinperunaraudalla. Laita omenat uunivuokaan.
3. Kuori ja hienonna inkivääri, rouhi pähkinät ja pilko karamellit. Sekoita täytteen ainekset kulhossa. Lusikoi täyte omenien päälle.
4. Kypsennä omenia uunissa 20-30 minuuttia, lajikkeesta riippuen.
5. Tarjoa lisäksi kylmää mantelimaitoa ja kanelia.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti siihen, mitä maitoon tulee. Omenan täyte oli oikein herkullista ja kanelilla höystetty, hieman manteliin vivahtava maito sopi joukkoon erittäin hyvin. Sitä paitsi herkku tuntui terveysruoalta, kun vatsaankin jäi hyvin kevyt olo. Aion syödä omenani tällä tavoin joskus toistekin.

Ohje on tuoreimmasta Glorian ruoka&viini -lehdestä 6/2013.

Makuuhuone aamuvalossa

 

Vaihdoimme hiljattain sängyn. Edellinen norjalaissänky ehti olla käytössämme peräti 12 vuotta, joten oli korkea aika vaihtaa patjat uusiin, vaikka Jensenin patjat toimivat viimeiseen saakka oikein hyvin. Tällä kertaa päädyimme suomalaiseen runkopatjasänkyyn Unikulmalta ja petauspatjaksi valitsimme tälläkin kertaa luonnonkumia. Täysuntuvapeitot odottavat vielä kylmempiä kelejä, lituskaiset peitot ovat riittävän lämpimät. Sen sijaan täysuntuvatyynyllä on mukava nukkua kesät ja talvet.

 

Kolmen tähden muki

Pääsin kuvittamaan Fiskarsin järjestämässä tilaisuudessa ihka oman Arabian mukin. Jokainen amatööritaiteilija sai työstettäväkseen kokovalkoisen mukin, jonka sai tehdä omanlaiseksi kiinnittämällä värillisistä arkeista saksilla tai kuvioleikkureilla leikattuja kuvioita.

Oman mukini harmaat raidat leikkelin saksilla ilman viivoittimen tarkkoja mittauksia. Halusin, että mukissa näkyy käsityön jälki sen sijaan, että viivat näyttäisivät koneella millitarkasti työstetyiltä. Kun olin tovin aikaa puuhannut, huomasin mukin maastoutuvan aikalailla pöytäliinaan. Kenties inspiraatio putkahti alitajuntaani Finlaysonin Coronna-pöytäliinasta! Tosin eräs kanssa-askartelija oli sitä mieltä, että mukissa on jotain marimekkomaista.

Väriarkkien pinnalla oli kellertävä lasite. Siksi mukin sisäpohjaan kiinnittämäni vaaleanpunaiset tähdet näyttävät vielä ennemminkin persikkaiselta. Kuviot kiinnittyivät mukiin, kun kuviota liotti hetkisen vedessä. Mukin varsinaiseen pohjaan pääsin kiinnittämään aivan oikean Arabian tarran. Vähänkö hienoa.

 

Nyt vain tarvitsee odottaa, että muki saa 1200 lämpöasteen käsittelyn uunissa, minkä jälkeen saan sen postitettuna kotiini. Mukia oli niin hauskaa tehdä, että tahtoisin päästä kuvittamaan astioita enemmänkin. 

 

Pahoitteluni sumeista kuvista, otin ne kännykällä. Alla olevan kuvan nappasin Fiskarsin näyttelytiloista.

 

Illalla olen menossa Marimekon tilaisuuteen. Hauska ilta odotettavissa siis! Mukavaa iltaa ja lähestyvää viikonloppua sinullekin!

Elämän eväitä

Toisinaan vähäiset asiat ilahduttavat. Yksi pikku ilo oli tänään aamupala. Kiireisesti voitelin ja päällystin itselleni ja lapsille aamupalaleivät. Heille kotona syötäväksi ja itselleni mukaan töihin. Usein eväsleipä tulee kääräistyä folioon. Tarkalleen en tiedä, mutta folio on tuntunut epäekologiselta pakkausvaihtoehdolta. Siksi tänään päädyin käärimään voileivän palaan leivinpaperia ja päälle kietaisin narua. Aamupalapaketti oli mukava aukaista töissä. Tuntui kuin olisin lahjaa avannut.

 

Hyvä arki koostuu pienistä iloista. Suuria iloja kun ei vain voi tapahtua yhdelle ihmiselle jatkuvasti, mutta positiivinen vire on tarpeen. Siksi on tärkeää iloita pienestäkin.

Perhettämme kohtasi tuoreeltaan iso menetys. Menetimme ihmisen, joka osasi iloita. Ihmisen, jonka suupielissä väreili hymy alinomaa. Hän selvisi kahdesti syövästä, mutta nyt oli hänen vuoronsa lähteä. Jos ja kun lapseni oppivat häneltä jotain, niin toivon sen olevan positiivinen elämänasenne, joka hänellä oli. Yritän muistaa sen itsekin.

Syömäkelvotonta karkkia

Käväisin Käsityökortteliksi nimetyillä käsityöyrittäjien markkinoilla. Olihan siellä vaikka mitä upeaa itse tehtyä, mutta poikkeuksellisesti omaan haaviini tarttui muuta kuin sisustustavaraa.

 

Pisimmäksi aikaa jäin jumittamaan Elvari korujen katokseen. En suinkaan ollut ainoa jumittaja. Oman kierrokseni aikana juuri tämä paikka oli se, joka veti puoleensa naisvaltaista väkeä lapsesta aikuiseen kuin kärpäspaperi.

 

Päädyin ostamaan kaulanauhan, jossa on pikkuriikkinen karkkipurkki, ja salmiakkikorvakorut. Nähtäväksi jää, omivatko lapset ne käyttöönsä vai pidänkö niitä itsekin.

 

 

Elvarilla näyttää olevan nettikauppa, jos haluat vilkuilla, mitä muuta makeaa valikoimaan kuuluu. Kaupassa näyttää olevan äijäosastokin. Kaupan sivut ovat täällä. Äijistä puheen ollen ostin markkinoilta itselleni viiksipinnit. Ne on tehnyt Royal B*tch Craft Shop. Lisäys 1.9. klo 15.45: Silläkin on nettikauppa. Tuli etsittyä, kun Instagramissa joku vierailta mailta kyseli tuosta viiksikuvastani, mistä sellaisia saa. Kauppa on täällä. Sähköpostitse puolestaan sain tietää yritystä pitävältä Erjalta, että pinniviikset kokivat ensiesiintymisensä juuri eilisillä markkinoilla, ja nettikauppaan niitä tulee myyntiin tänään.

 

 

Aina on hyvä päivä herkuille

Oliivipuu ja muut kodin vihertäjät

Ei niin mustavalkoista, etteikö jotain vihreää mahtuisi joukkoon. Näissä kuvissa näkyvät kotimme elävät vihertäjät.

Oliivipuu voi elää jopa 500 vuotta, kerrottiin puun mukana olleessa lapussa. Ei taida olla huolta tämän puun perinnönjaosta, mutta toivon sille silti mahdollisimman pitkää ikää.

Sain puun juurella näkyvät kolme tekokiveä lahjaksi Kohta kotona -blogin Neelalta. Jokaisen kiven mukana tuli taululiitu, joten möykkyjä voi Neelan mukaan käyttää esimerkiksi kasvimaalla muistuttamaan, mikä oli mitäkin ennen kuin siemenet itävät. Kiviin voisi merkitä myös tarjoiltavien herkkujen nimet erikoisruokavaliomerkintöineen joissain juhlissa. Vaihteeksi rajana on vain oma mielikuvitus. Kivessä nyt lukevan tekstin kirjoitin liitutaulutussilla.

Muratilta puuttuu vielä kunnon ruukku. Harmaa betoniruukku olisi napakymppi, mutta tummanharmaa tavallinen ruukkukin kävisi.

Mustavalkoisin varustein syksyyn

Kalenterin perusteella kesä vaihtuu tällä viikolla syksyyn, mutta olohuoneessamme lähestyvän ruska-ajan väriloistosta ei näy häivähdystäkään. Sen sijaan värimaailma hyvinkin mustavalkoista ja raidallista villasukkia myöten, mihin olen tyytyväinen juuri nyt.

Pentikin korkea, turhankin krumeluuri kynttilänjalka on pitkästä aikaa esillä tuomassa vastapainoa kaarevine linjoineen raidoille. Vaihtelu on virkistävää. Jakkaralta rahille siirtämäni talja ja sohvan karvainen tyyny tekevät tunnelmasta miltei talvisen, jos ulkona olevaa kesäistä vihreyttä ei näe.

 

 

On meillä myös sisällä jotain elävää vihreää, muutakin kuin Ruukuntäytettä-postauksen pieni kukkanen tai viime viikonlopun kasvit, joista yksi on itse heinäkuusta lähtien siemenistä kasvatettu punainen basilika. Lapseni kylvi basilikan siemenet Skidit festareilla, mistä kirjoitin täällä. Palataan muuhun vihreään oman postauksen kera piakkoin.

Haaste

Sain haasteen Mustavalkoisessa talossa -blogilta. Kiitos siitä!

Säännöt ovat seuraavat (kopioitu aiemmasta)
1. Kerro pari asiaa itsestäsi tai päivän kuulumisista. Liitä myös kuva.
2. Vastaa haastajan kysymyksiin, jos se tuntuu sinusta mukavalta.
3. Huijaa ja muuta haastetta mieleiseksesi.
4. Keksi vaikkapa 10 uutta kysymystä, sillä 11 on outo luku.
5. Haasta kivoja bloggareita, äläkä ole kade, vaikka kaverillasi olisi enemmän lukijoita.

Viikonloppu

Viikonloppuun on kuulunut paljon pyykinpesukoneen ja kuivausrummun hurinaa, ja ennen kaikkea runsaasti lasten ääntä. Meillä oli nuoria yövieraita. Petivaatteet on vaihdettu puhtaisiin. Tuli pestyä kaikki Kivi-tuikut, kun illat alkavat olla jo niin hämäriä, että kynttilöitä on mukava polttaa. Lauantai-illaksi vuokrasimme pari leffaa, joita katsoessa rouskuttelimme karkkia ja pop cornia. Tarkemmin sanottuna lapset katsoivat yhden elokuvan. Askarreltiin. Pelattiin. Saunottiin. "Outo sauna", arvioi yksi vieraistamme, kun saunaa ei tarvinnut lämmittää, piti vain avata kiukaan luukku.

Aamu oli rento. Sain luettua Hesarini kaikessa rauhassa ja bongasin sieltä tilaajaetuna ilmaisliput Smurffit 2 -leffan ennakkonäytökseen. Lapset vieraineen ehtivät rakentaa aamupäivällä pihalle majan, ja samoissa merkeissä tavataan kuulemma huomenna. Päivän mittaan on puuhattu monenlaista. Sattumalta löysin tuolta maailmalta itselleni somat sakset, joita netissä olin ihastellut. Tanskalaiset osaavat. Pyörälenkille lähtöä tässä parhaillaan mietitään, olisi vielä lämmintä.

1. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Hyvät ihmissuhteet, mielekäs tekeminen ja elämykset sekä oivallukset, joista syntyy pieniä ilon hetkiä. Olen onnekas, kun minulla on kaksi ihanaa lasta.

2. Jos voittaisit tukun rahaa, mikä olisi ensimmäinen sijoituskohteesi/ostamasi asia?

Ensimmäinen... vaikea kysymys! Aika pian saattaisin ostaa uuden auton, mutta en varmaan ensimmäisenä autokauppaan ryntäisi, olettaen, että rahatukusta riittää autoon. Sijoituskohde auto ei tietenkään ole, mutta ostos juu. Kenties juhlistaisin voittoa ensimmäiseksi hyvällä illallisella ravintolassa.

3. Millainen on bravuuri-menusi?

Rakastan alkupaloja, mutta itselläni ei ole minkäälaista alkupalabravuuria. Teen alkupaloja harvoin.

Pääruoka on aika varmasti jauhelihalasagne, sillä tein sitä ensimmäisen kerran 9-vuotiaana ja sittemmin olen oppinut tekemään aikas hyvää lasagnea. Valmistin lasagnea viimeksi eilen, kun ajattelin, että se kelpaa todennäköisesti nuorille vieraillemmekin. Kelpasi se.

Jälkiruoka... no melkein ihan mitä vain, kunhan jälkiruokaa on ja mielellään useampaa erilaista jälkkäriä kuin vain yhtä ja suklaa on mukana jotenkin, vähintään suklaapalan muodossa. Minulla ei ole yhtä ainoaa bravuurijälkkäriä. Monenlainen onnistuu, kun tuppaa olemaan makeaa kohtaan intohimo. Kaikkein useimmin olen tainnut tehdä siskoni reseptillä Nina Lincolnin suklaakakkua, josta varsinkin appelsiinisuklainen versio.

4. Mikä on kotisi välttämätön "rumilus"?

Vielä vähän aikaa sitten rumilus olisi ollut subwoofer-vahvistin, mutta se on jo saanut muuttoluvan toisaalle, joten se ei oikeastaan kuulu enää kalustoon. Keittiötä suunnitellessa mikrouuni tuntui todelliselta rumilukselta, jota en halunnut näkyviin, joten sen piilotin kaappiin ovien taakse. Toisaalta mikro ei ole kovin välttämätön. Koko vekotin joutaisi pois. Toisin sanoen, välttämättömiä rumiluksia ei oikeastaan ole tai ne piilotetaan. Ei, kun onhan meillä välttämätön rumilus! Se on kissojen wc, joka on kodinhoitohuoneessa. Keksin vielä lisää: ilman tavallisia vaatekaappeja makuuhuoneet saisi sisustettua kivemmin.

5. Jos sinun pitäisi valita näistä hyvin erilaisista kaupungeista joku, johon muuttaisit, olisiko se Ottawa, Singapore, Toscana vai Dublin?

Helppoa, se on Toscana. Muualla voisin mielelläni käydä. Italia on maa, jossa on ihana ilmasto, hyvää ruokaa ja jo ajatus talosta Toscanassa kiehtoo. Sinne kiitos!

6. Kenen tunnetun henkilön kotiin haluaisit kurkata?

Miltähän Lady Gagan koti näyttää? Erottuuko se valtavirrasta, kuten Gaga pukeutumisellaan vai onko koti sittenkin ihan "tavallinen"?

7. Mieleenpainuvin kesämuistosi?

Mieleenpainuvinta tässä kesässä oli pitkän pitkät lämpimät kelit. Sellainen tasaisesti hyvä jakso samalla kun lomaillessa oli mahdollista tehdä mitä huvittaa. Rakkaan kissan kuolema ja kahden uuden pienen kissan muutto meille on ollut kesässä erityisen mieleenpainuvaa.

8. Oletko neuroottinen kodin kuuraaja vai boheemi pölyjen pyyhkijä?

En edusta kumpaakaan ääripäätä, mutta olen kyllä enemmän neuroottinen kodin kuuraaja kuin boheemi pölyjen pyyhkijä. Pidän todella paljon siistin kodin aistimisesta, joten on siivottava jonkun verran, että on siisteyttä, josta nauttia. Stressaannun sotkuisesta kodista. Kyllä meillä epäjärjestystäkin on.

9. Haastavinta aamuissa?

Arkiaamuissa on haastavinta saada rauhallinen oma aika. Nautin aamuista, kun saan kaikessa rauhassa juoda aamukahvin Hesarin ääressä. Parasta on saada herätä ensimmäisenä. Juuri sellainen aamu kuin tänään oli, on mitä parhain.

10. Mummun pitsiliinat vai papan pärekorit?

Kyllä taidan kallistua papan pärekorin puoleen, vaikka mummot ovat ihania ja pitsiliinat söpöisiä. Pärekorien rouheus vie voittopisteen.

11. Kauneinta keittiössäsi?

Kiiltovalkoiset kaappien ovet.

Lopuksi

Syyskuu alkaa jo viikon kuluttua, joten jos haluat ottaa tämän kesähaasteen nimellä kulkeneen haasteen vielä vastaan, ole hyvä! Kysymyksiksi tarjoan samat kuin itselläni oli. Huomaathan myös haasteen säännöt postauksen alusta. Samalla voit vielä arvailla, olinko muuttanut haastetta tai sen kysymyksiä ja huijasinko vaiko en. Noudatinko sääntöjä?

Kiitos vielä haasteesta Mustavalkoisessa talossa!

Ilmainen unelmakone

Pari päivää olen sulatellut sokerinhuuruista ajatusta ilmaisesta Kitchen Aid Artisan -yleiskoneesta, jolla on hintaa kaupassa noin 600 euroa. Olen pitkään haaveillut tuollaisesta koneesta.

Kenties olet nähnyt postaukseni Herkullisin pehmisannos on itse tuunattu, jossa kerroin muokanneeni vaniljapehmiksen lattekahvin makuiseksi. Jäätelöherkku syötiin itse tekemäni tuoreen mustaherukkasoseen ja wiener nougat -rouheen kera. Lähetin annoksesta kuvan kilpailuun, jossa kuului tuunata Arlan tee-se-itse pehmytjäätelö.

 

Arla nosti jätskiannokseni TOP 4 -tuunausten joukkoon omilla nettisivuillaan (täällä) ja Facebookissa annos pääsi mukaan kolmen kuvan kollaasiin, mikä on riemastuttanut minua hyvin paljon. Mutta mitä vielä?! Pari päivää sitten sain Arlalta viestin, jossa kerrottiin, että olen voittanut yleiskoneen ikiomakseni! Saisin jopa valita koneen värin. Päädyin valitsemaan valkoisen masiinan, vaikka toinen toistaan herkullisemmat värit, kuten yllä näkyvä hento vaaleanpunainen, olivat houkuttelevia. Ajattelin valkoisen kestävän parhaiten aikaa eri sisustuksissa tulevina vuosina, sillä noin upea kone saa taatusti olla näkyvillä työtasolla, jolloin sitä tulee helpoimmin käytettyäkin, koska koneella on painoa reilu 11 kiloa. Niin raskasta konetta ei edes viitsi nostella esiin kaapin perukoilta kovin usein ja kyllä, aion käyttää tätä masiinaa usein! Täällä on hyvin onnellinen nainen!

 

Kävi myös niin, että lähiaikoina minun on lunastettava lupaukseni töissä ja tarjottava omalle työtiimille kisan jätskiannokset. Kerroin töissä kilpailusta ja lupasin hetken mielijohteesta, että mahdollisen voiton osuessa kohdalle tarjoan heille samantapaiset pehmisannokset. Tiimistä yksi ei juo kahvia, joten kuinkahan hän pitää laten makuisesta jäätelöstäkään? Toinen ei pidä mustaherukasta. Mielenkiintoista!

 

Kuvat: http://www.kitchenaid.fi