Mehukas raparperipiirakka

Namskis, pääsin raparperipiirakan paistoon saatuani anopilta kolme pitkää raparperinvartta. Omalla pihalla kun ei vielä kasva raparperia tai muitakaan hyötykasveja. Tässäpä on kuvia ja piirakan resepti.

Pohjan ainekset

150 g normaalisuolaista voita
1 dl erikoishienoa sokeria
1 muna
2 dl sihdattua spelttijauhoa
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

Täyte

1 tlk kermaviiliä
1 muna
1 dl (tai reilu dl) erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
½ litraa raparperipaloja

Valmistus

Pilko vedellä huuhdotut raparperit täytettä varten noin puolen senttimetrin levyisiksi paloiksi ja laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Pehmennä voi kevyesti esimerkiksi mikrouunissa, varo sulattamasta voita kokonaan. Vatkaa hieman pehmeä voi ja sokeri hyvin sekaisin sähkövatkaimella. Lisää kananmuna ja vatkaa kevyesti uudelleen. Lisää jauhot ja leivinjauhe seoksen päälle, ja sekoita leivinjauhe teelusikalla muiden jauhojen joukkoon. Sen jälkeen sekoita pohjan ainekset vielä tasaiseksi massaksi.

Voitele "tavallisen kokoinen" pyöreä piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan lastalla tai lusikalla. Levitä taikinaa vuoan reunoillekin niin, että täytteelle muodostuu sopiva allas.

Sekoita täytteen ainekset keskenään lukuun ottamatta raparperia. Lisää raparperipalat ja sekoita täytettä vielä hieman. Levitä täyte vuokaan ja paista piirakkaa uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Reunat saavat paistua kevyesti ruskeaksi, täytteen ei tarvitse ruskistua.

Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja nauti hyvässä seurassa. Tällä reseptilla piirakan pohjasta tuli ilmava ja murea, ja täytteestä täyteläinen sekä selvästi raparperille maistuva. Kermaviili tuo makuun mukavasti pehmeyttä. Lisukkeeksi voisi sopia vaniljainen kermavaahto ja tuore mansikka varsinkin, jos sinä tai seuralaisesi vierastatte raparperin hapokkuutta.

 

Ohjeen innoittajana toimi Kotikokin resepti.

Mustaa valkoisella ja kesävärejä olohuoneessa

Vilkaistaan olohuoneeseen. Täällähän minä kotona mieluusti aikaa vietän. Oleskelen.

 

Yllä olevassa kuvassa näkyy samoja höyheniä kuin tämän blogin taustakuvassa. Tuo valkoinen kasa tason reunalla. Höyhenet ovat valosarja, vähän vastaava kuin jouluvalot usein ovat. Ne, joita laitetaan ulos tai ikkunaan, kuuseen, lasipurkkiin tai ovenkarmiin. Ennen olohuoneeseen muuttoa höyhenet olivat makuuhuoneessa ripusteltuina pajunkissaoksiin.

 

 

 

Keväällä vihreä ja keltainen tulivat värittämään olohuonetta, joka muuten on mustaa valkoisella ja tammiparketti. Tosin vain yksi seinä on valkoinen. Se on tapetoitu valkoiseksi ja kahdella muulla seinällä on talkin sävyinen maali. Neljäs sivu yhdistyy keittiöön.

 

 

Pidän tyynyistä! Tyynyillä on mielettömän helppo vaihtaa sisustuksen ilmettä! Edullistakin se voi olla, kuten näillä Ikean ja H&M:n tyynynpäällisillä.

 

Chillausjuomat IN

Alkoholittomat rentoutumisjuomat ovat nyt trendikästä Amerikassa, kerrotaan tänään julkaistussa Markkinointi&Mainonta -lehden jutussa "Vapiskaa energiajuomat, uusin trendi Amerikassa on chillausjuoma". Siis ihanan tervettä! Vai onko sittenkään? Chillausjuomina myydään Komaa (ei kannata kysyä minulta, mitä se on) ja ties mitä brändättyä juomaa.

Hyvää tässä chillailujuomatrendissä on vähintään se chillailu eli rento oleilu. Tällä maapallolla on jo aivan tarpeeksi sitä, että ihmiset vaativat itseltään ja toisiltaan aina vain enemmän ja enemmän töissä ja vapaalla, mistä ei hyvää seuraa. Ihmiset eivät ole koneita, eivätkä koneetkaan huoltamatta kestä. Välillä on voitava ottaa rennosti ja ladata akkuja.

Minun chillailujuomani on tee, oli se trendikästä taikka ei. Etenkin talvi-iltoina maistuu niin vihreä kuin valkoinen tee tai kamomilla. Päivällä saatan juoda mustaa teetä. Tuorein löytöni on australialainen Vintage Teas, johon ihastuin ensisilmäykseltä. Teet on pakattu somiin pyramidipaketteihin, yksi pussi pyramidia kohden, ja jokaisella maulla on oma värinsä ja kuviointinsa.

Mikä näistä on suosikkisi? Maistuisiko kupillinen merry berryä?

"It's not just a cup of tea. It's a cup of life." - Vintage Teas

Omassa kupissani on tällä kertaa jasmiinilla höystettyä valkoista teetä.

 

Kyllä minulle kahvikin maistuu, ja hyvin maistuukin.

Itse vatkattu mansikkapehmis

D&D testasi mansikanmakuista tee-se-itse -pehmistä Arlalta. Ensin vaaleanpunainen, kermamainen seos piti vatkata ja laittaa pakastimeen vähintään kolmeksi ja puoleksi tunniksi.

 

Annoin vaahdon olla pakastimessa noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen se oli jo hyvin kylmää ja jämäkkää.

 

 

Pakastamisen jälkeen seos oli vatkattava uudelleen. Alkuperäinen puoli litraa nestettä vaahtoutui lähes kahdeksi litraksi pehmistä.

 

Pakastusta oli siis noin puolet ohjeen mukaisesta ajasta ja lopputulos näytti silti riittävästi pehmikseltä, vaikkakin ilman krumeluureja kierteitä, joita automaattikoneet tekevät ja ei, en lähtenyt pursottamaan pehmistä pussista. Lopuksi lusikoin pehmikset Pappagallon rapsakoihin vohvelitötteröihin.

 

 

No, entäs maku? Miehen mielestä maku oli jopa tavallista mansikkapehmistä parempi ja lasten mielestä se oli hyvää. Omasta mielestäni koostumus oli oikein miellyttävä, mutta keinotekoinen mansikanmaku häiritsi. Seuraavalla kerralla testaan joko vaniljaa tai suklaanmakua. Vaniljapehmikseen voisi vaikka itse lisätä tuoreita mansikoita, niin johan löytyisi aitoa mansikanmakua.

 





Askartelukirjoja sadepäivän varalle

Selailin askartelukirjoja. Saattaahan olla, että tänä kesänä jonain päivänä sataa, jolloin olisi mitä parhain aika puuhastella sisällä. Istuskelin terassilla ja korkkasin uuden vesipullon käyttöön. Kamera oli tietysti mukana, sillä kuvaaminen on osa hauskuutta.

 

 

Tilkuista vai paperista... Nämä kirjat kansista alkaen henkivät hyvää tuulta. Lapsen huoneeseen voisi laittaa tuollaisia Paperiaskartelun aarteita -kirjan värikkäitä lintupönttöjä. Seuraksi sopisi Kajsan iloiset tilkut -kirjan ohjeiden mukaan tehtyjä pehmoisia, kankaisia lintuja. Ne voisivat roikkua vaikka maalatussa puunoksassa, joka on kiinnitetty kattoon. Sitten vielä seinälle iloinen taulu niin kuin tuossa kuvassa, herttainen punainen mökki pyykkinaruineen.

 

Täytyypä testata ainakin alla näkyvää lahjapussin ohjetta. Minulla olisi talon rakentamisen ajalta ylimääräiseksi jäänyttä tapettia ja ihan vain paketointitarkoitukseen olen ostanutkin yhden tapettirullan alelaarista.

 

Talvella tein silkkipaperista hentoakin hennompia pikkupusseja, niin hentoja, että ei niissä mitään kantaa voi, mutta väliaikaiseksi ruukun suojaksi pussi on aika mainio. Taittelin paperia pienen pahvilaatikon ympärille aivan kuin olisin paketoinut sitä, teippiä tarpeeksi päälle ja pussi paketista ulos ennen kuin toinen pääty oli kiinni. Lopuksi käänsin reunat kaksinkerroin.

 

 

Olen kovin, kovin tyytyväinen tähän vesipulloon.

 

Tyhjiä tavaroita tarjottimella

Tyhjä lankarulla, tyhjä vesipullo ja tarjotin. Ne minä Tukholmasta kotiini ostin. Matkasta kerroin edellisessä postauksessani Tukholman tuliaisia.

Viime vuoden lopulla sain päähäni, että haluaisin puisen lankarullan omille nauhoilleni. Että se olisi soma mustalle silkkinauhalle, juuttinarulle, pitsille tai muulle paketointiin sopivalle nyörille. Rulla jäi silloin ostamatta, vaikka jouluostoksilla kierrellessä niitä tuli etsimättä vastaan. Nyt en jäänyt empimään, kun hintakin miellytti. Myös vesipullo oli harkittu ostos. House Doctorin pullo on juuri passeli kaikessa simppeliyydessään. Kolmas hankintani oli DesignTorgetin pyöreä tarjotin, jonka kuvio on peräisin Sergelin torin Plattanista. Niin nätti, että.

 

 

Tukholman tuliaisia

Piipahdin työmatkalla Tukholmassa, jossa ehdin käväistä omilla asioillakin. Tuon sieltä sinulle kuvia. Ne ovat PUB:sta kahta viimeistä kuvaa lukuun ottamatta. Toivottavasti nautit tuliaisista!

 

 

 

 

"Note to self, eat lots of chocolate when times get rough, and even more when times are great."

 

 

 

Kuin salainen puutarha keskellä Tukholmaa tämä sisäpiha. Linnutkin lauloivat.

 

Näytän omat sisustusostokseni myöhemmin!

Nemo in Memoriam

Rakkaan Nemon maalliset seikkailut päättyivät, kun se jäi auton alle 3. kesäkuuta.

Nemo muutti meille keskellä kesää vajaa vuosi sitten. Se oli viettänyt elämänsä ensimäiset viikot ulkona emonsa ja sisarustensa kanssa. Emo oli ilmestynyt erään kesämökin aittaan synnyttämään pentueensa. Mökin omistajat ruokkivat kissoja ja etsivät niille koteja laittamalla kaupan seinälle ilmoituksen kissoista. Sieltä kaupan seinältä Nemo meille löytyi.

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa Nemo oli hyvin arka, koska se ei ollut tottunut ihmisiin muutoin kuin etäältä katseltuna. Pelokas pentu piileskeli sohvan alla ja me houkuttelimme sitä leikkimään kanssamme ja syömään ruokaa. Suosikkileikiksemme tuli pyöräyttää sille pieni pallo, jonka se tassullaan potkaisi ihmiselle takaisin. Nemo sohvan alla, me lattialla maaten. Harkitsimme jo sen nimeämistä Messiksi jalkapalloilijan mukaan.

 

Olimme hyvin ylpeitä siitä, kun Nemo osasi alusta alkaen käyttää hiekkalaatikkoa tarpeilleen. Laatikko vaikutti olevan sille luonnollinen paikka, kun sisällä ei muutakaan maankaltaista ollut.

 

 

Voitimme Nemon luottamuksen, ja saimme perheeseemme aivan upean kissan (maailman upeimman...). Se oli todella kiltti ja seurallinen perheenjäsen. Minulla ja Nemolla oli yhteinen aamurutiini, johon kuului ensin silittelyt ja myöhemmin yhteinen matka postilaatikolle päivän lehteä hakemaan. Iltaisin Nemo kävi "toivottamassa" lapsille hyvät yöt samalla, kun minäkin kävin.

 

 

Joulukoristeet kiinnostivat Nemoa. Se vaikutti ajattelevan, että koristeet oli laiteltu kissan iloksi roikkumaan. Muuten se antoi tavaroiden olla paikoillaan, eikä tehnyt minkäänlaisia tepposia. Nemo taisi pitää kukista, sillä sen piti päästä tuoksuttelemaan kaikki kukat.

 

Se osallistui lähes kaikkeen, mitä me ihmisetkin teimme. Tämä alla oleva kuva on otettu, kun lapseni pesivät hampaita.

 

 

Järjestelin pääsiäisenä eteisessä olevan pöydän tavaroita, joten siellä oli Nemokin.

 

 

Viimeisenä aamunaan Nemo nautti varhaisista auringonsäteistä sohvalla nukkumansa yön jälkeen. Kuva on siitä hetkestä, kello ei ollut vielä kuuttakaan. Nemo kääntyili ja kehräsi tyytyväisenä, kun silitin ja rapsuttelin sitä otsasta, korvan takaa, leuan alta ja kainalosta. Sillä ei ollut mikään kiire ulos, joten muidenkin herättyä se sai heiltä silitykset osakseen, ja se oli niitä harvoja aamuja, kun emme hakeneet yhdessä postia. Myöhemmin päivällä Nemo ulkoili lasteni ja heidän mummojensa seurassa ja jossain vaiheessa se oli jäänyt omille teilleen. Illalla naapuri huomasi harmaan kissan ojassa tien vieressä ja perhe otti yhteyttä meihin seuraavana päivänä toivoen, että se ei olisi ollut Nemo. Meillä oltiin huolissamme, mihin seikkailuihin kissamme oli niin pitkäksi aikaa jäänyt. 

 

 

Nemo, olet valtavan rakas, sinulle on aina erityinen paikka sydämessäni.

 

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus oli Nemosta ja tässä on suora polku juttuun, jos haluat nähdä sen.



10 hyvää syytä kertoa Anton & Antonista

Kerroin aiemmin Food Sightseeing -herkuttelukierroksesta. Yksi kierroksen kohteista oli ruokakauppa Anton & Anton. Paikasta on kirjoitettu ja sitä on varmaan esitelty blogissa jos toisessa, mutta voiko siitä liikaa kirjoittaa? Ei minun mielestäni. On ainakin kymmenen hyvää syytä kertoa kaupasta myös täällä Design & Desserts -sivuilla.

 

1. Kauppa näyttää mielettömän hyvältä.

 

2. Myytävät tuotteet näyttävät hyviltä.

 

3. Sieltä saa tuotteita, joita ei myydä ihan joka marketissa.

 

 

4. Kauppa on pieni.

 

Kuka tykkää kiertää hehtaarimarketeissa? En ainakaan minä, vaikka sitä usein teenkin.

5. Sieltä saa luomulihaa. (sorry, ei lihakuvaa)

 

Luomulihassa on makua, luomutuotannon eduista puhumattakaan. Niin sanottu tavallinen liha ei maistu oikein miltään ilman mausteita.

 

6. Iloinen myymäläpäällikkö Hanna.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Hannalla on ammattilaiskokin tausta ja hän pitää ruokablogia. Aivan varmasti häneltä saa myös asiantuntevat vinkit kotikokkailuun, jos neuvoja kaipaa. Jotkut toiset kaupat hoitavat asian niin, että voi klikkailla reseptejä koneelta. Tämän kuudennen kohdan olisi voinut nimetä myös henkilökohtaiseksi palveluksi.

 

7. Tuoreita tuotteita.

 

 

8. Tarinat.

 

Tämä kauppa houkuttelee tarinoihin. Ensikosketukseni Anton & Antoniin oli, kun sain ystävänpäivälahjaksi täältä hankittua lettujauhoa ja mansikkahilloa. Sitä ennen olin vain lukenut ja kuullut liikkeestä.

 

Tällä viikolla kaupassa käydessäni sain kuulla seuralaiseltani tarinan, miten vuosia sitten Australiassa laitettiin Lemon Curdia ja pehmeää juustoa vaalean leivän väliin. Hän innostui nähdessään purkin kädessäni kassalla, ja kipaisi hakemaan samanlaisen itselleenkin. Great taste gold 2011 -tarran perusteella tämä on ensiluokkaista herkkua, namskis!

 

9. Kivijalkakauppojen olemassaolo.

 

10. Äitini lisäksi on varmasti muitakin, jotka eivät ole tässä kaupassa vielä käyneet, joten antaa hyvän kiertää.

 

Haluatko lisätä vielä 11:nnen hyvän syyn taikka useammankin? Entä, mitä muita positiivisesti sykähdyttäviä ruokakauppoja meillä täällä Suomessa on, varsinkin Helsingin ulkopuolella? Kesälomalla on oiva mahdollisuus tutustua uusiin paikkoihin.

Avoimien ovien päivä

Kerrassaan upea sää! Rakastan aurinkoa, lämpöä ja kesää. Näitä kaikkia yhdessä. Ulkolämpömittarin lukemat lähentelevät + 30 astetta, tosin taitaa aurinko paistaa suoraan mittariin.

 

Ulko-oven ollessa auki on suora yhteys luontoon, sen kun vain astuu ulos. Voisiko olla ihanampaa? Sisällä ilma liikkuu vapaasti ja lämmin tuulenvire tuntuu iholla mukavalta. Olen aina ihastellut sitä, kun läpi vuoden lämpimissä maissa koti voi olla osittain sisätilaa ja osittain ulkona niin, että tilojen raja on miltei saumaton.

 

Onnittelut samalla kaikille tutkintoon valmistuneille ja koulusta kesälomalle päässeille. Nyt ovat kaikki ovet avoinna tulevaisuuteen, ainakin kesään!



"http://www.bloglovin.com/blog/7960445/?claim=bfb7vha76su">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla