DIY: helppo ja nopea taulu

Edellisessä postauksessa näytin palan kangasta, josta aioin askarrella jotain helppoa olkkariin. Tuunasin aiemmin maalaamani taulun tuolla kangaspalalla muutamassa minuutissa aivan uudenlaiseksi.

Rypyt sileäksi.

Muutaman minuutin jälkeen:

 

Kangas on helppo poistaa ja vaihtaa toisenlaiseen, tai pitää maalattua pintaa uudelleen esillä.

Pala kangasta

Ajattelin tehdä tästä kankaanpalasta jotain oikein helppoa olkkariin, ihan askartelemalla, vaikka olisihan tuo oiva ruokapöydän kaunistuskin. Piakkoin näet, mitä siitä tulee.

Eurokankaasta ostamani kankaan on suunnitellut Gunilla Gunnarsson. Mallin nimi on SPETS.

Kankaan värit ovat kuin suoraan ympäröivästä luonnosta, koivusta ja kivestä. Juttelin tänään ystäväni Neelan kanssa erilaisista kuvauspaikoista ja juurikin kivellä kuvaamisesta, niin pitihän tuota ulos sopivaa kangasta heti ulkoiluttaa.

Kukkakimppu säpäleiksi

Sain tällä viikolla muhkean kukkakimpun. Eilen en enää malttanut pitää näppejäni irti siitä ja vetäisin kimpusta muutaman oksan pois. Tänään purin kimpun kokonaan ja siitä riitti monta pientä maljakollista iloa.

 

Keräsin kukat ensin ruokapöydälle, mutta siirsin ne saarekkeeseen, etteivät ne ole niin "tiellä".

Alkuperäinen kimppu näytti tältä:

 

Kivet olivat maljakossa ihan siitä syystä, että maljakko ei pysynyt pystyssä pelkällä vedellä.

 

J.K. Mustavalkoisessa talossa ja Kohta kotona -blogit ovat heittäneet haastetehtävät. Kiitos niistä! Otan kyllä haasteet vastaan!

Mummon vanha häälahja kirpparilta

Kannoin kirpparilta kotiini jotain hyvin erilaista kuin kodissani on tähän mennessä nähty. Nyt meillä on jotain sinistä, vanhaa ja samalla hyvin romanttista.

Eräällä itsepalvelukirpputorin pöydällä oli myytävänä suurinpiirtein kokonainen sinivalkoinen vanha ruoka-astiasto. Sen herttaisuus raikkaine väreineen kolahti minuun, jolla miltei kaikki astiat ovat hyvin graafisesti kuvioituja, jos kuviota on (ok, tunnustan, kaapissa on Muumi-mukeja...). Piparkakkureunaisilla ruokalautasilla oli hintaa kaksi euroa kappaleelta ja pienillä lautasilla puolitoista euroa. Pöydässä oli myös kannuja, pari syvää lautasta ja muutamia suurempia kulhoja. Pidin lautasten hintaa kyllin edullisena tehdäkseni kaupat. Ehdin kerätä kaikki kuusi ruokalautasta ja neljä pientä lautasta syliini, kun paikalle tuli pöydän vuokrannut nuori nainen tuomaan lisää tavaraa myyntiin.

"Ne ovat mummon häälahja-astiastoa", hän valisti. "Kaikki ei mahdu kaappeihin".

Tiedustelin, koska mummon häitä oli mahdollisesti juhlittu. Nainen ei tarkalleen tiennyt, mutta kertoi mummon kuolleen 9-kymppisenä ja arveli häiden olleen joskus sota-aikoihin. Olin aivan innoissani siitä, että myyjä osui paikalle ja sain kuulla tämän verran tarinaa lautasten taustalta. En kehdannut tiedustella mummon synnyin- tai kuolinaikaa tehdäkseni tarkempia arvauksia häiden vuosikymmenestä. Ehkä 1940-luvulta tai sitten ei, ei sillä niin väliä. Huomasin pohtivani, että mummo varmaan käytti lahja-astioitaan vain juhlapäivinä ja tiskasi ne varovaisesti käsin. Kerrassaan hurmaavaa. Kiitin pariin otteeseen myyjää paikalle saapumisesta ja taustan kertomisesta, ja poistuin aarteet sylissäni. Kulhot ja kannut jätin paikoilleen, kun ei itsellänikään ole säilytystilaa ylenpalttisesti. Lautaset vievät pinottuna vain hieman tilaa.

Pienet lasipullot korkkeineen ovat myös tämänpäiväinen kirppislöytö.

Eikä tässä ollut vielä kaikki. Ostin huokeaan hintaan myös kolme vanhaa, huonokuntoista Arabian Suomen kukka -lautasta, sinivalkoisia nekin. Sävyt ovat miltei samat kuin mummon lautasissa.

 

Tässä alimmassa kuvassa näkyy mummon häälautasen pohja. Osaisivatpa lautaset kertoa oman elämänkertansa. 

Takasta tunnelmaa

Kuukausien tauon jälkeen poltimme eilen takassa pesällisen puuta ja ai että, kun oli tunnelmallista. Kesä on ollut lämmin ja miltei sateeton, joten lisälämmölle ei ole ollut tarvetta. Nytkin poltimme vain vähän puuta, ja annoimme lämmön mennä suoraan harakoille, ettei tulisi liian kuumat olot (tosin minulla ei ole milloinkaan liian kuuma). Harakoille lämpö meni siten, että takassa on niin sanottu kesäpelti, jonka ollessa auki takka ei varaa lämpöä. Pidän takasta sellaisenaankin, mutta vielä mukavapaa on katsella takkaa, kun se tekee töitä pelkän olemisen sijaan. Koivuhalotkin ovat ilo silmälle. Eilisillasta alkaen on satanut yhtäjaksoisesti, joten tekisi mieli lämmittää takkaa pian uudelleen.

 

 

Kenties löydät takan pinnasta heijastuman minusta.

Kesän vaalea olohuone

Olohuoneen huonekalujen järjestys sai mennä uusiksi. Palasimme entiseen, avarampaan järjestykseen, jossa sohva ei ole enää keskellä olohuonetta. Alla näet juuri ennen siivousta ja pyöritystä ottamani kuvat kesän käytössä olleesta järjestyksestä.

 

Harmaan nojatuolin tilalle haluaisin siromman tuolin, koska olen katsellut sitä jo vuosia ja joskus sattuu käymään niin, että kaipaa vaihtelua. Toiseksi, jykevien sohvien seuraan sopisi kevytrakenteisempi istuinpaikka. Sainkin vihiä, että anoppini saattaisi lainata meille rottinkituolin. Laittasin siihen pehmeän lampaantaljan. Kyllä kelpaisi talven tulla.

 

Tulin siivonneeksi ensimmäistä kertaa valkoisen jalkalampun varjostimen. Se oli onnistunut reilun kahden palvelusvuotensa aikana keräämään aika paljon pölyä itseensä. Siivousoperaatio ei ollut sen kummallisempi kuin kädellä tamppaaminen pihalla, joten voisin tehdä saman useamminkin.

 

Seuraava kuva on kesäkuun alusta, kun eilen ei tullut otettua tuoretta kuvaa vastaavasta alueesta ennen järjestyksen vaihtamista. Eilinen tilanne oli kalusteiden osalta sama, mutta ikkunan vierustalla oleva kukka on poistunut vehreämmille niityille kärsittyään kahdesta pienestä viidakonvalloittajasta. Miten ne [kissat] saivatkaan tuhottua kukan niin perinpohjaisesti?!

 

Yhden sohvan takana oli reilun  metrin levyinen kävelytila ja toisen takana ikkunat jatkuvat vielä alas päin. Kumpikin sohva on leveydeltään 2,3 metriä, vaikka istuin- ja selkänojatyynyjen määrä saattaa antaa vaikutelman kokoerosta.

 

Katsellaan lähiaikoina vielä olohuoneen neljättä sivua eli takkaa ja keittiöön avautuvaa näkymää hieman. Puolestaan uusi järjestys tulee varmasti kuvattua syksyn mittaan. Muutakin vielä muuttuu, esimerkiksi vaaleanvihreät tyynynpäälliset saavat väistyä odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Edit: Milloinkohan löydän mieluisan pöydän olohuoneeseen? Sellaisen, joka on tarpeeksi leveä ja rouhea, ja jonka jalat eivät ole vain neljä tolppaa. Olisinko tyytyväinen itse tehtyyn lankkupöytään, jossa on isot renkaat jalkoina? Vai pitäisikö unohtaa ajatus puupöydästä ja hankkia jotain muunlaista?

Vinkki: Arvonta Voikukkapellossa

Voikukkapelto arpoo kaksi ihanaa palkintoa Tiirinkosken Tehtaan tuotevalikoimasta.

Jollet ole jo osallistunut, klikkaamalla kuvaa pääset Voikukkapeltoon koittamaan onneasi.

Nektariinimuffinssit appelsiini-valkosuklaakuorrutteella

Muffinssihammasta oli kolottanut jonkin aikaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa leipoa. Halusin kokeilla jotain uutta ja kaappeja kaiveltuani päädyin tekemään nektariini-hasselpähkinämuffinsseja appelsiinituorejuusto-valkosuklaakuorrutteella (aikamoinen sanahirviö). Ja kun kesää on vielä jäljellä, päädyin koristelemaan leipomukset hempeän kesäisesti. Edellisen kerran tein muffinsseja koulujen kesälomien alkaessa ja useimmilla paikkakunnilla koululaisten lomat päättyvät tänään, joten perheessämme muffinssit ikään kuin aloittivat ja lopettavat kesäloman.

Muffinssit

2 munaa

2 ½ dl sokeria

100 g pehmeää voita

1 sauvasekoittimella soseutettu nektariini

1 dl jauhettua hasselpähkinää

2 ½ dl sihtispelttijauhoa

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1. Sekoita sähkövatkaimella munat ja sokeri hyvin. Tai ehkä sinulla on hieno yleiskone, jota käytät.

2. Lisää kaikki muut aineosat ja sekoita uudelleen.

3. Annostele taikina muffinssivuokiin täyttämällä vuoat puolilleen. Taikinaa riitti yhdeksään suureen vuokaan. Sitä olisi riittänyt noin 12:een tavallisen kokoiseen vuokaan. Käytä muffinssipeltiä, jos sinulla on sellainen, niin herkku ei pääse paistuessa levähtämään sivuille. 

4. Paista 175 asteessa puoli tuntia (pienemmille vähemmän aikaa, tarkkaile uunia!)

5. Anna muffinssien jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista. Pst. nämä ovat hyvää sellaisenaankin!

Kuorrute

100 g appelsiinituorejuustoa

100 g sulatettua valkosuklaata

50 g pehmeää voita

vihreää elintarvikeväriä (ei välttämätön, ellet halua muffinsseillesi "nurmikkoa")

1. Sekoita sähkövatkaimella kaikki ainekset.

2. Laita massa pursotinpussiin ja se edelleen jääkaappiin.

Kukat

vaaleanpunaista sokerimassaa

violettia elintarvikeväriä

Kaulitse sokerimassa ohueksi levyksi ja käytä valmista hortensia-muottia, kuten näissä muffinsseissa tai käytä itseltäsi löytyvää muottia tai mielikuvitusta. Halusin tehdä osan kukista liloina, joten värjäsin osan massasta violetilla elintarvikevärillä.

Järjestys

1. Ensin kannattaa valmistaa kukkaset, jotta ne ehtivät kuivahtaa muotoonsa huoneenlämmössä.

2. Seuraavaksi kuorrute, jotta silläkin on aikaa jähmettyä jaakaapissa.

3. Sitten muffinssien leipominen.

4. Lopuksi muffinssien kuorruttaminen ja koristelu mieltymyksen mukaan. Kukkien tilalle voi aivan hyvin laittaa muutakin, varsinkin, jos et värjännyt suklaa-tuorejuustokuorrutetta vihreäksi.

5. Jos maltat, laita koristellut herkkupalat vielä viileään joksikin aikaa ennen syömistä, niin muffinssi kuorrutteineen pysyy hyvin muodossaan.

Ekstra: Tässä on linkki edelliseen muffinssipostaukseeni. Käytin silloin samankaltaista kuorrutetta, jonka idea perustuu Pullahiiren kuorrutereseptiin. Nyt esitelty muffinssiresepti on omaa käsialaa.

NAM! Herkulliseksi todettu!

Aito puu lievittää stressiä

Päivän Hesarissa on kiinnostava kirjoitus sisätiloissa käytetyn puun positiivista psykologisista vaikutuksista. Tutkimusten mukaan stressi vähenee ja unen laatu paranee, kun sisäpinnoissa käytetään aitoa puuta. Puulla on vaikutusta jopa sosiaaliseen havaitsemiseen ja käyttäytymiseen. Lukemani perusteella aitoa puuta kannattaa käyttää sisustamisessa oman hyvinvointimme vuoksi.

Puujäljitelmällä ei ole aidon puun kaltaista vaikutusta. Jäin miettimään, tehoaako maalattu puu. "Sisätiloissa puulla näyttää olevan kyky säädellä elimistön stressitasoa. Eri työtiloja vertailtaessa stressitaso oli ihon sähkönjohtokyvyllä mitattuna alhaisin työhuoneessa, jossa oli puisia kalusteita. Edes valkoisella kalustettuun huoneeseen tuodut viherkasvit eivät pystyneet samaan." Mielenkiintoista on sekin, että toimistotiloissa vierailevien mielikuva yrityksestä oli positiivisempi, jos sisustuksessa oli käytetty puuta. Yritys koettiin silloin asiantuntevammaksi, menestyvämmäksi, rehellisemmäksi, vastuullisemmaksi ja luovemmaksi.

Ties vaikka mieltymykseni pöytäliinattomuuteen liittyisi puun tehoon. Saatan pitää pöytäliinaa silloin tällöin, mutta olen kovin tyytyväinen jokaisella kerralla vapautettuani puun näkyviin liinan jäljiltä. Kenties hyvä, että valitsimme parketin laminaatin sijaan. Entä, missä määrin paneeliseinillä ja puisilla lauteilla on vaikutusta saunomiskokemukseen? Mietin myös, onko puun määrällä merkitystä. Veikkaan, että on. Itseäni miellyttävässä sisätilassa luonnonväristä puupintaa on maltillisesti. Runsas puupintojen määrä alkaa pikemminkin stressata kuin lievittää stressiä. Olisi mukavaa lukea, jos haluat jakaa oman näkemyksesi puun käytöstä sisällä.

Vieraskynä-palstalle aiheesta kirjoittanut on psykologian dosentti Marjut Wallenius. Pääset kirjoitukseen tästä.

Kukkia ja risu

 

Syyskukiksi mieltämäni krysanteemit muuttivat muutama päivä sitten terassillemme. Edesmennyt isäni teki ensimmäiseen omaan (pankin lainaamaan) kotiini tupaantuliaislahjaksi kukkalaatikot, joihin krystanteemitkin päätyivät. Kestopuiset laatikot ovat säilyneet vuosikausia säässä kuin säässä kauniisti harmaantuen.

 

Kuvassa näkyvä pöytä löytyi tontillamme olleesta leikkimökin kokoisesta vanhasta rakennuksesta. Sudin ennestään valkoiseen pöytään uuden kerroksen maalia, ja saimme siitä oikein soman pöydän.

 

Toisella puolella taloa nököttää vasta talteen poimimani risu. Se on kuin kokonainen pieni puu, jonka näillä näkymin siirrän jouluksi sisälle ja siihen ripustan koristeita, ehkä valotkin, mutta parhaimmillaan se saattaa olla vain muutaman toisiinsa sopivan koristeen kanssa. Tahtoisin löytää oksalle jostain suuren, tukevan lasipullon. Näet koristellun risun varmasti aikanaan täällä blogissa. 

 

 

Nyt on otollinen aika etsiä luonnosta materiaalia joulupuuhiin. Vielä on lämmin, eikä tarvitse tarpoa lumihangessa, joten kävyt sun muut löytyvät helposti!