Eräällä itsepalvelukirpputorin pöydällä oli myytävänä suurinpiirtein kokonainen sinivalkoinen vanha ruoka-astiasto. Sen herttaisuus raikkaine väreineen kolahti minuun, jolla miltei kaikki astiat ovat hyvin graafisesti kuvioituja, jos kuviota on (ok, tunnustan, kaapissa on Muumi-mukeja...). Piparkakkureunaisilla ruokalautasilla oli hintaa kaksi euroa kappaleelta ja pienillä lautasilla puolitoista euroa. Pöydässä oli myös kannuja, pari syvää lautasta ja muutamia suurempia kulhoja. Pidin lautasten hintaa kyllin edullisena tehdäkseni kaupat. Ehdin kerätä kaikki kuusi ruokalautasta ja neljä pientä lautasta syliini, kun paikalle tuli pöydän vuokrannut nuori nainen tuomaan lisää tavaraa myyntiin.
"Ne ovat mummon häälahja-astiastoa", hän valisti. "Kaikki ei mahdu kaappeihin".
Tiedustelin, koska mummon häitä oli mahdollisesti juhlittu. Nainen ei tarkalleen tiennyt, mutta kertoi mummon kuolleen 9-kymppisenä ja arveli häiden olleen joskus sota-aikoihin. Olin aivan innoissani siitä, että myyjä osui paikalle ja sain kuulla tämän verran tarinaa lautasten taustalta. En kehdannut tiedustella mummon synnyin- tai kuolinaikaa tehdäkseni tarkempia arvauksia häiden vuosikymmenestä. Ehkä 1940-luvulta tai sitten ei, ei sillä niin väliä. Huomasin pohtivani, että mummo varmaan käytti lahja-astioitaan vain juhlapäivinä ja tiskasi ne varovaisesti käsin. Kerrassaan hurmaavaa. Kiitin pariin otteeseen myyjää paikalle saapumisesta ja taustan kertomisesta, ja poistuin aarteet sylissäni. Kulhot ja kannut jätin paikoilleen, kun ei itsellänikään ole säilytystilaa ylenpalttisesti. Lautaset vievät pinottuna vain hieman tilaa.
Pienet lasipullot korkkeineen ovat myös tämänpäiväinen kirppislöytö.
Eikä tässä ollut vielä kaikki. Ostin huokeaan hintaan myös kolme vanhaa, huonokuntoista Arabian Suomen kukka -lautasta, sinivalkoisia nekin. Sävyt ovat miltei samat kuin mummon lautasissa.
Tässä alimmassa kuvassa näkyy mummon häälautasen pohja. Osaisivatpa lautaset kertoa oman elämänkertansa.
