Kotiimme tuleva kohtaa tämän näkymän heti ulko-oven avatessaan. Etenkin ensimmäisiä kertoja tulevan huomio suuntautuu usein Cole & Sonin klassikkotapettiin, josta pidän edelleen tavattoman paljon. Tapetti on ehtinyt olla seinässä kolme vuotta, eikä kyllästymisestä ole merkkiäkään. Näin sen mielessäni tällä paikalla jo ennen kuin aloimme rakentaa taloamme. Jotain kiksejä saan varmaan siitäkin, että tapetoin silloin aivan ensimmäistä kertaa itse ja homma sattui onnistumaan aloittelijan tuurilla yllättävän hyvin.
Kaikki ulkovaatteet, kengät ja avaimet jätetään tuulikaapissa olevaan kaappiin, joten eteisen pöydällä on näkyvillä vain muutamia esineitä, ja siksi kotiin on rentouttavaa tulla. Talvella pöydällä voi nähdä lyhdyn kynttilöineen tai viherkasvin. Nyt siinä on Lidlistä viidellä eurolla löytyneet vihertävät ruusut. Maljakkona on kannellinen lasipurkki. Pöytä on kymmeniä vuosia vanha, joten mielestäni on vain herttaista, kun sen jalat sojottavat minne sattuu. Pöytä löytyi tontillamme olleesta ränsistyneestä piharakennuksesta.
Vaikka eteinen on ikkunaton ja siksi hämärä, mustavalkoinen sisustus pienine väriläiskineen sopii sinne. Ikään kuin kontrastit lisäisivät valon määrää.
Taulu muistuttaa maailman parhaasta paikasta - kodista.
Kitara muutti meille työpaikkani tavarankierrätyspisteestä. Joku oli halunnut luopua kitarastaan ja minä halusin antaa sille uuden kodin. Adoptoin sen hetkeäkään empimättä. Ei meistä kukaan osaa sitä soittaa, mutta tuossa eteisessä se nyt on ja välillä jonkun ohi kulkiessa kuuluu sointu tai pari.
