Hyvää huomenta, tervehdin aamulla tiskikonetta ja jatkoin tiedustelemalla: Jaksaisitko jo tänään pestä astiat? Illalla oli todella helteistä, joten ymmärrän aivan hyvin, kun et halunnut lämmittää itseäsi enempää kuumentamalla pesuvettäsi. Kone katsoi kulmiensa alta kertoen: Taidan minäkin tarvita kesäloman, olenhan tiskannut jo kolme vuotta astioita seitsemänä päivänä viikossa paitsi ollessanne omilla reissuillanne, mutta voithan sinä kokeilla, kone myöntyi. Helpottuneena kiitin tiskikonetta ja laitoin pesuohjelman päälle. Kone porskutti, kuten aina ennenkin, mutta ei, se ei tuntunut lainkaan lämpimältä. Pesun päätyttyä paljastui, kuten pelkäsin, että astiat olivat saaneet kolmannen kerran kylmän pesun, eivätkä ne olleet edelleenkään puhdistuneet. En enää jaksa lämmittää vettä, kone kuiskasi minulle. Olen pahoillani, ehkä on parasta, että etsit minulle seuraajan. No, mutta sinähän olet vielä nuori, yritin kannustaa. Luin netistä, että piirilevysi tinaaminen voisi auttaa! Lajitoverisi ovat jaksaneet lämmittää vettä, kun ne ovat saaneet uutta tinaa! En kylläkään tiedä, kuinka se tehdään, mietin itsekseni ja sen sijaan kerroin ottavani astiat pois koneen sisuksista. Lupasin pestä ne itse. Olisitpa nähnyt, kuinka tyytyväiseltä tiskikone näytti, kun jätin sen rauhaan.
Mikä lie astianpesukoneen rikkoi, mutta ainakin on ollut kuumin viikko 50 vuoteen, on uutisoitu. Kesäkuussa vastaavasti kerrottiin, että kymmeniin vuosiin ei ole ollut yhtä viileää. Kesän säästä tulee mieleen vuoristorata, jollaista elämäkin on, vaihtelevasti ala- ja ylämäkiä. Pitkä, suora ja tasainen on kaikkein tylsintä.
Viimein tänään kaivoin yläkaapin kätköistä esiin tuulettimen. Jalustaksi tuuletin sai istutuimen korkuiseksi sahatun puupallin, jonka vastikään hioin ja käsittelin valkoisella saunavahalla. Harkitsin mustaa sävyä, mutta ajattelin olla säästäväinen ja käytin valkoista, sillä sitä meillä oli valmiiksi tyhjänpanttina. Pallin sävy ei ollut niin nokonuukaa. Tumma olisi ollut jopa helpompi väri, sillä puu on ollut kaadettuna jo useamman vuoden ja siitä syystä se on jo halkeillut sekä luonnostaan ehtinyt tummua hieman kellertäväksi ja harmahtavaksi. Hiomista ei pidä ymmärtää pölkyn ala- tai yläpään tasaisuutena. Pölkky on hieman keinahteleva moottorisahan synnyttämän luomistyön mukaisesti.
Pidän tuulettimestani. Pidän sen vanhanaikaisesta ulkonäöstä. Viis siitä, että se puhaltaa vain yhteen suuntaan. Puhallusnopeuksia on sentään kaksi. Herra S parhaillaan suunnittelee hiljaisemman tuulettajan hankkimista. Sellaista pyöreää rinkulaa, joka näyttää vain olevan paikoillaan mitään tekemättä, vaikka se toimii. Saas nähdä. En minäkään ylimääräisestä puhalluspöhinästä välitä, mutta onhan tämä tuuletin paljon kauniimpi.
Ai niin, jotain kylmääkin... Tuuletin kun ei merkittävästi viilennä. Kaikkein virkistävintä viime aikoina on ollut uiminen. Veteen pulahtaminen virkistää uskomattoman paljon. Myös jäätelöä on tullut herkuteltua. Seuraavassa kuvassa on jääpalamuoteissa jäädyttämääni vesimelonimehua. Murskasin tuoretta vesimelonia sauvasekoittimella, siivilöin siemet pois ja maustoin mehun tuoreella limellä. Tein vastaavaa myös suuremmassa koossa mehujäämuoteissa.
