Mussukat esittäytyvät

 

Pojat ovat jääneet vielä esittelemättä, joten on jo aika kertoa kisujen nimet. Ensimmäisen kuvan kissa on Pihka. Nimi tulee siitä, kun se kotiutui meille yhtä nopeasti kuin pihka tarttuu osumaansa. Se myös näyttää itse pihkaan osuneelta. Alemman kuvan kisu on nimeltään Laku. Jostain makustellen nimi sille tupsahti.

Pihka rakastaa piiloja. Tänä aamunakin se jo pujahti vaatehyllylle, kun olin valitsemassa itselleni housuja. Se ehti jäädä myös jumiin keittiön roskislaatikostoon, kun en huomannut sen (jälleen kerran) pujahtaneen sinne. Pian laatikosta kuului "koputusta". Pihkan pitää päästä tutkimaan myös kaikki kassit, mikä puolestaan innostaa Lakua hyppäämään kassin päälle. Pihka on todellinen sylikissa.

Laku on innokas pelaamaan palloa. Kun Pihka murisee ruuan vuoksi "älä sä vaan koske mun ruokaan", Laku murisee pallon perään. Usein Laku kulkee pallo suussaan, jos se haluaa varmistaa, ettei toinen sitä nappaa. Laku on ketterä liikkeissään ja hyppii ulkona gasellimaisesti esteiden yli. Laku pitää siisteydestään hyvää huolta ja tarkkailee kaikkea kovin viisaan näköisenä.

Kumpikin kissa on aivan ihana mussukka. Ne ovat koko perheen lemmikit, ja niistä on tulleet hyvät kaverukset myös toisilleen.

Otin nuo kuvat lauantain ilta-auringossa. Vaikka ulkona alkaa näyttää jo syksyiseltä, onneksi viikonloppu oli mitä kesäisin. Ihanan lämpimän ja aurinkoisen sään soisi jatkuvan pitkälle syksyyn.

*

Jos haluat nähdä, mitä ja miksi posti tänään kotiini toi, kurkkaa blogin Facebook-sivulle!

Kissanpennut ovat kotiutuneet

Kissanristiäisiä tiedossa ihan kirjaimellisesti; meille on muuttanut kaksi kissanpoikaa. Toinen tuli pitkän matkan takaa Pohjanmaalta ja toinen Pirkanmaalta.

Näin suloisesti pojat nukkuivat ensimmäiset yhteiset päiväunensa. Yhteiselo on lähtenyt liikkeelle muutenkin hämmästyttävän hyvin, mitä nyt koiraperheessä varttunut Pohjanmaan poika vielä murisee syödessään, ettei toinen vain tule samalle ruokalautaselle.

Ennen poikia niiden alla oleva kukka näytti vielä terhakalta. Pojille kukka oli kai jonkinmoinen viidakko, jossa esteet oli kumottava matkanvarrelta ja lopputuloksena on entinen kukka.

Niin lämmintä on ollut viime aikoina, että paljain varpain olisin pärjännyt, mutta en hennonut siirtää sivummalle näin suloisia varpaanlämmittäjiä.

 Päiväunille kelpaa paikka jos toinen. 

Maastoutunut kissa!

  

Kiitos, kissakuumetta kuuluu!

Olen aivan täpinöissäni! Pari viikkoa odotettuani saan perheenlisäystä! Juhannukseeni kuuluu siis muutakin kuin ruokakokeiluja (Middag på midsommaren). Tämä kuvissa näkyvä mustavalkoinen maatiaiskissa muuttaa meille vielä tällä viikolla.

Kissan synnyinperheestä kerrottiin, että kisu tahtoo mielellään syliin, ja että se tulee iltaisin nukkumaan perheen ihmisten kanssa. Kuulostaa suloiselta pieneltä kissalta ja suloiselta se myös näyttää. Otin nämä kuvat käydessämme katsomassa kissaa. Ihanaa saada tämä pienokainen luoksemme asumaan!

´

 

Toivon tälle pikkuiselle oikein pitkää ikää, sillä edellinen rakas kissamme jäi auton alle. (Nemo in Memoriam)

 

 

Nemo in Memoriam

Rakkaan Nemon maalliset seikkailut päättyivät, kun se jäi auton alle 3. kesäkuuta.

Nemo muutti meille keskellä kesää vajaa vuosi sitten. Se oli viettänyt elämänsä ensimäiset viikot ulkona emonsa ja sisarustensa kanssa. Emo oli ilmestynyt erään kesämökin aittaan synnyttämään pentueensa. Mökin omistajat ruokkivat kissoja ja etsivät niille koteja laittamalla kaupan seinälle ilmoituksen kissoista. Sieltä kaupan seinältä Nemo meille löytyi.

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa Nemo oli hyvin arka, koska se ei ollut tottunut ihmisiin muutoin kuin etäältä katseltuna. Pelokas pentu piileskeli sohvan alla ja me houkuttelimme sitä leikkimään kanssamme ja syömään ruokaa. Suosikkileikiksemme tuli pyöräyttää sille pieni pallo, jonka se tassullaan potkaisi ihmiselle takaisin. Nemo sohvan alla, me lattialla maaten. Harkitsimme jo sen nimeämistä Messiksi jalkapalloilijan mukaan.

 

Olimme hyvin ylpeitä siitä, kun Nemo osasi alusta alkaen käyttää hiekkalaatikkoa tarpeilleen. Laatikko vaikutti olevan sille luonnollinen paikka, kun sisällä ei muutakaan maankaltaista ollut.

 

 

Voitimme Nemon luottamuksen, ja saimme perheeseemme aivan upean kissan (maailman upeimman...). Se oli todella kiltti ja seurallinen perheenjäsen. Minulla ja Nemolla oli yhteinen aamurutiini, johon kuului ensin silittelyt ja myöhemmin yhteinen matka postilaatikolle päivän lehteä hakemaan. Iltaisin Nemo kävi "toivottamassa" lapsille hyvät yöt samalla, kun minäkin kävin.

 

 

Joulukoristeet kiinnostivat Nemoa. Se vaikutti ajattelevan, että koristeet oli laiteltu kissan iloksi roikkumaan. Muuten se antoi tavaroiden olla paikoillaan, eikä tehnyt minkäänlaisia tepposia. Nemo taisi pitää kukista, sillä sen piti päästä tuoksuttelemaan kaikki kukat.

 

Se osallistui lähes kaikkeen, mitä me ihmisetkin teimme. Tämä alla oleva kuva on otettu, kun lapseni pesivät hampaita.

 

 

Järjestelin pääsiäisenä eteisessä olevan pöydän tavaroita, joten siellä oli Nemokin.

 

 

Viimeisenä aamunaan Nemo nautti varhaisista auringonsäteistä sohvalla nukkumansa yön jälkeen. Kuva on siitä hetkestä, kello ei ollut vielä kuuttakaan. Nemo kääntyili ja kehräsi tyytyväisenä, kun silitin ja rapsuttelin sitä otsasta, korvan takaa, leuan alta ja kainalosta. Sillä ei ollut mikään kiire ulos, joten muidenkin herättyä se sai heiltä silitykset osakseen, ja se oli niitä harvoja aamuja, kun emme hakeneet yhdessä postia. Myöhemmin päivällä Nemo ulkoili lasteni ja heidän mummojensa seurassa ja jossain vaiheessa se oli jäänyt omille teilleen. Illalla naapuri huomasi harmaan kissan ojassa tien vieressä ja perhe otti yhteyttä meihin seuraavana päivänä toivoen, että se ei olisi ollut Nemo. Meillä oltiin huolissamme, mihin seikkailuihin kissamme oli niin pitkäksi aikaa jäänyt. 

 

 

Nemo, olet valtavan rakas, sinulle on aina erityinen paikka sydämessäni.

 

Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus oli Nemosta ja tässä on suora polku juttuun, jos haluat nähdä sen.



Jokainen päivä on kissan päivä

Nemo on miltei päivälleen yksivuotias poikakissa, joka nauttii suunnattomasti ulkoilusta ja perheen ainoana lemmikkieläimenä se saa neljän käsiparin silitykset ja huomionosoitukset osakseen. Mieheni mielestä Nemo pitääkin meitä ihmispalvelijoinaan.

Sisällä Nemo somistaa usein sohvamme selkänojaa tai maastoutuu harmaaseen vilttiin.

Seuraava kuva on otettu viime kesänä, kun Nemo oli vielä aivan pieni. Edelleen se nukkuu tai makaa mielellään selällään.



Penni ajatuksista.