Silmää miellyttävää keittiöapua

Vedenkeitin on yksi eniten käyttämiäni keittiön pienkoneita. Sitä tulee käytettyä jopa useita kertoja päivässä. Olen keittänyt veden valmiiksi pastaa, riisiä ja mitä kaikkea varten nyt kiehuvaa vettä satun tarvitsemaan, myös teetä varten, vaikka 100-asteinen vesi onkin turhan kuumaa iltaisin suosimalleni vihreälle teelle. Kahvinkeitin porisee kerran päivässä aamuisin ja viikonloppuisin ehkä toisenkin kerran myöhemmin päivällä. Nämä molemmat keittimet hajosivat suunnilleen samanaikaisesti hiljattain. Kumpikin kone alkoi valuttaa vettä alapäästään niin, että vedenkeitin sai aikaan jopa oikosulun, minkä jälkeen kone poistui samantien käytöstä. Kahvinkeitin lirutteli vettä pöydälle. Se kyllä toimi, mutta vedentulo vain lisääntyi lisääntymistään parissa viikossa niin, että pari talouspaperipalaa kastuivat litimäriksi puolikasta pannullista keitettäessä.

Koska vedenkeitin on niin t-ä-r-k-e-ä kapistus keittiössäni, ei ollut ihan sama, millainen uusi kone olisi. Kone on aina näkyvillä työtasolla, joten halusin valkoisen keittimen, joka miellyttäisi myös muuten silmää. Tämän lisäksi halusin keittimen, jolla voisi saada aikaan kiehuvan veden ohella "ihan vain" lämmintä vettä teetä varten. Näillä kriteereillä kun lähdin etsimään keitintä, valinnanvaraa ei juurikaan ollut. Oikeastaan vaihtoehtoja löytyi kaksi. Toinen olisi hinnakas Kitchen Aidin keitin ja toisena Boschin vedenkeitin. Suurin osa keittimistä on edelleen vain kiehuvan veden keittämiseen ilman lämpötilan säätömahdollisuutta. Päädyin kipakasta hinnasta huolimatta Kitchen Aidiin, koska se sopii keittiössä aina näkyvällä olevaan Kitchen Aidin yleiskoneeseen, jonka voitin Arlan järjestämästä kilpailusta puolitoista vuotta sitten. Lisäksi keitin sopii leivänpaahtimeen. Onneksi vedenkeittimestä ei tarvinnut maksaa täyttää hintaa, kun Stockmannilla on paraikaa 20 prosentin alennuksia mm. keittiön elektroniikasta. Nettikaupassa ei ollut saatavilla valkoista keitintä, mutta sellainen löytyi fyysisestä myymälästä.

 

 

Uutta kahvinkeitintä meillä ei vielä ole. Olen valmistanut kahvini nyt pressopannulla, johon vedenkeittimellä saa kätevästi kuumennettua sopivan lämpöisen - ei kiehuvan - veden. Kahvinkeittimenkin kyllä tahtoisin jossain vaiheessa.

Alla on vielä pari vanhaa kuvaa, joista näkyy, millä paikoilla paahdin, yleiskone ja (entinen) vedenkeitin ovat.

Olkkarinpöytä roskalavalta

 

Työpaikallani tehtiin loppukesällä remonttia, minkä ansiosta pääsin pelastamaan roskalavalta olohuoneestamme puuttuneen pöydän. Ihastuin samantien pöydän kolmeen jalkaan. Oli kuitenkin selvää, että alkuperäinen punaruskea väri saa väistyä.

 

 

Musta puolihimmeä Helmi-kalustemaali osoittautui yllättävän kiiltäväksi. Saattaa olla, että jonain päivänä pöytälevy saa vielä uuden, mattapintaisemman käsittelyn. Pöytälevy mahtuu mukavasti kissojen raapimapuun, siis rahin, päälle. Jotain pitäisi joskus tehdä tuolle rahillekin, kun pinta alkaa olla hienoisesti kärsinyt.

 

Lomailen tänään ja huomenna vailla sen ihmeellisempiä suunnitelmia. Mitähän kivaa sitä tekisikään!?

 

Joulu mielessäin

 

Marraskuun paras puoli on kenties se, että hyvällä omalla tunnolla voi käpertyä työpäivän jälkeen kotiin ja tunnelmoida kynttilän valossa. Aamuisin pimeyden vastapainoksi on hauskinta laittaa kaikki mahdolliset valot päälle. Tuntuu, että vuosittain marraskuu on töiden osalta erityisen kiireistä, mutta ajatus lähestyvästä joulusta on kutkuttavaa.

Nautin joululahjojen ja joulun sisustusvärien miettimisestä. Jostain syystä punainen väri tulee vuodesta toisiin olohuoneeseenkin juuri jouluna, vaikka sitä ei juuri muuna aikana meillä näy. Kai punainen on se yksi "oikea" joulun väri meillä. Saa nähdä, käykö niin tänä vuonnakin. Mustavalkoinen pohja tulee kyllä säilymään ja kuusikuviot näkyvät erittäin todennäköisesti meillä tänäkin talvena. Fine Little Dayn kuusityynyliinat ovat olleet jemmassa keväästä alkaen, mutta ainakin ne ja Marimekon kuusikuosit täytyy kyllä tuoda esille lähiaikoina. Tässä postauksessa näkyvät kuvat ovat viime vuodelta.

Tällä viikolla aloin kerätä kokoon lapsilleni yllätyksiä joulukalenteria varten. Sitä en vielä tiedä, millainen kalenterista tulee ja mihin - seinälle, kattoon, koriin tai laatikkoon vai minne.

 

Kuvan paperi on yksi 24:stä viime vuonna Neelan kanssa suunnittelemistamme papereista joulukalenterin pikkupaketteja varten. Numeroilla kuvioidut paperit ovat vapaasti tulostettavissa tätä kautta.

Jouluherkkujen miettiminen on taas oma hauskuutensa. Jouluruoka meillä on hyvin perinteinen kinkkuineen ja laatikoineen, mutta makea valikoima voi olla ihan mitä vain. Aina toistuvaa makeaa herkkua ovat lähinnä suklaakonvehdit. Joulutortut tulee syötyä jo ennen joulun pyhiä.

Viimevuotiset adventtikynttiläni olivat yksinkertaiset, valkoiset pöytäkynttilät. Kiepautin mustavalkoisella narulla peltiset numerotähdet kynttilöiden ympärille. Saatan tehdä samoin tänä vuonna. Kynttilöiden ilme miellyttää edelleen.

 

Tunnelmallista marraskuuta!

Marjat syyskattauksessa

Luonto on siitä mahtava juttu, että sieltä saa läpi vuoden kaikenlaista kivaa silmäniloa ja käytännön hyötyä niin sisustukseen kuin muuten vain somistukseen unohtamatta luonnonantimia, joita voi jopa syödä. Parhaillaan pihlajanmarjatertut näyttävät aivan upeilta samalla kun puissa on vielä vihreät lehdet. Ajattelin tänä syksynä keitellä pihlajanmarjoista hilloa taikka hyytelöä. En ole ennen tehnyt mitää syötävää näistä happamista marjoista, mutta nyt olen innostunut maistettuani tällä viikolla ravintolassa pihlajanmarja-omenahilloa, joka oli tavattoman hyvää.

Näissä kuvissa näkyy viime syksynä tekemäni kattaus, jossa käytin koristeena aronian oksia ja servettirenkaan työtä hoiti juuttilanka. Pöytäliina vaikuttaa kattaukseen hyvin paljon. Jotenkin se liina tekee juhlavamman ilmeen, vaikka kaikki muu kattauksessa käytetty olisi aivan samaa.

Aurinkoista ja kaunista syysviikonloppua!

Päivän shelfie

 

... ja vähän ympäristöstäkin.

 

 

 

 

Hylly rönsyilee tavaroita ja on värikäs kuin sekalainen kesäkukkakimppu. Marimekon astiat ovat sen vakioasukkaita. Odottelen, että saan ostettua myös saman sarjan pian myyntiin syviä lautasia, jotka sarjasta ovat selkeästi puuttuneet. Puolen litran kulhoja on voinut käyttää syvän lautasen tapaan, mutta muoto ei ole ollut lusikoimiseen ihanteellinen. Tee maistuu pian viilenevinä iltoina, joten somat pakkaukset kesästä muistuttavine makuineen odottavat valmiina hyllyllä. Pieni raakasuklaalevy on niin kaunis, etten ole vielä hennonut avata pakkausta.

Pieni koristemuna on ainoa esine, jonka ostin kesälomamatkalla Budapestistä. Halusin käydä turistikrääsäkaupassa katsomassa, mitä ovat sikäläiset porontaljat ja menin ihastumaan tuollaiseen kuvioituun puumunaan. Meillä oli matkatavaroille mukana pelkät reput, joten ostos oli sopivan pieni ja kevyt kantaa kotiin. Ostin [tietysti] vähän herkkujakin, sellaisia, mitä Suomesta ei  saa. Lentokentältä valitsin mukaani suloiset Hersheyn keksimuruja sisältävät suklaasuukot ja Oreo-keksejä. Sääli, että Oreoita ei tietääkseni myydä Suomessa, on lähdettävä vähintään risteilylle. Ne ovat törkeän hyviä.

Hot & Cold

Hyvää huomenta, tervehdin aamulla tiskikonetta ja jatkoin tiedustelemalla: Jaksaisitko jo tänään pestä astiat? Illalla oli todella helteistä, joten ymmärrän aivan hyvin, kun et halunnut lämmittää itseäsi enempää kuumentamalla pesuvettäsi. Kone katsoi kulmiensa alta kertoen: Taidan minäkin tarvita kesäloman, olenhan tiskannut jo kolme vuotta astioita seitsemänä päivänä viikossa paitsi ollessanne omilla reissuillanne, mutta voithan sinä kokeilla, kone myöntyi. Helpottuneena kiitin tiskikonetta ja laitoin pesuohjelman päälle. Kone porskutti, kuten aina ennenkin, mutta ei, se ei tuntunut lainkaan lämpimältä. Pesun päätyttyä paljastui, kuten pelkäsin, että astiat olivat saaneet kolmannen kerran kylmän pesun, eivätkä ne olleet edelleenkään puhdistuneet. En enää jaksa lämmittää vettä, kone kuiskasi minulle. Olen pahoillani, ehkä on parasta, että etsit minulle seuraajan. No, mutta sinähän olet vielä nuori, yritin kannustaa. Luin netistä, että piirilevysi tinaaminen voisi auttaa! Lajitoverisi ovat jaksaneet lämmittää vettä, kun ne ovat saaneet uutta tinaa! En kylläkään tiedä, kuinka se tehdään, mietin itsekseni ja sen sijaan kerroin ottavani astiat pois koneen sisuksista. Lupasin pestä ne itse. Olisitpa nähnyt, kuinka tyytyväiseltä tiskikone näytti, kun jätin sen rauhaan.

Mikä lie astianpesukoneen rikkoi, mutta ainakin on ollut kuumin viikko 50 vuoteen, on uutisoitu. Kesäkuussa vastaavasti kerrottiin, että kymmeniin vuosiin ei ole ollut yhtä viileää. Kesän säästä tulee mieleen vuoristorata, jollaista elämäkin on, vaihtelevasti ala- ja ylämäkiä. Pitkä, suora ja tasainen on kaikkein tylsintä.

Viimein tänään kaivoin yläkaapin kätköistä esiin tuulettimen. Jalustaksi tuuletin sai istutuimen korkuiseksi sahatun puupallin, jonka vastikään hioin ja käsittelin valkoisella saunavahalla. Harkitsin mustaa sävyä, mutta ajattelin olla säästäväinen ja käytin valkoista, sillä sitä meillä oli valmiiksi tyhjänpanttina. Pallin sävy ei ollut niin nokonuukaa. Tumma olisi ollut jopa helpompi väri, sillä puu on ollut kaadettuna jo useamman vuoden ja siitä syystä se on jo halkeillut sekä luonnostaan ehtinyt tummua hieman kellertäväksi ja harmahtavaksi. Hiomista ei pidä ymmärtää pölkyn ala- tai yläpään tasaisuutena. Pölkky on hieman keinahteleva moottorisahan synnyttämän luomistyön mukaisesti.

Pidän tuulettimestani. Pidän sen vanhanaikaisesta ulkonäöstä. Viis siitä, että se puhaltaa vain yhteen suuntaan. Puhallusnopeuksia on sentään kaksi. Herra S parhaillaan suunnittelee hiljaisemman tuulettajan hankkimista. Sellaista pyöreää rinkulaa, joka näyttää vain olevan paikoillaan mitään tekemättä, vaikka se toimii. Saas nähdä. En minäkään ylimääräisestä puhalluspöhinästä välitä, mutta onhan tämä tuuletin paljon kauniimpi.

Ai niin, jotain kylmääkin... Tuuletin kun ei merkittävästi viilennä. Kaikkein virkistävintä viime aikoina on ollut uiminen. Veteen pulahtaminen virkistää uskomattoman paljon. Myös jäätelöä on tullut herkuteltua. Seuraavassa kuvassa on jääpalamuoteissa jäädyttämääni vesimelonimehua. Murskasin tuoretta vesimelonia sauvasekoittimella, siivilöin siemet pois ja maustoin mehun tuoreella limellä. Tein vastaavaa myös suuremmassa koossa mehujäämuoteissa.

Poimintoja keittiöstä

Where the magic happens ;)

 

En saa sitruunoista kyllikseni, meillä on niitä aina. Sitruunan maku sopii moneen ruokaan ja makeaan herkkuun. Kauniskin sitruuna on, niin pirteän keltainen ja tuoksu on mitä ihanin. Inkivääri on tuoreempi ihastukseni.

 

 

Nicolas Vahén pippuri- ja suolapurkit ovat kätevät, kun korkki toimii myllynä. Ei tarvitse siirrellä pippureita ja suoloja erillisiin myllyihin. Sinappijauheen ostin vastikään. En ollut tiennytkään, että sinappia olisi niin helppo tehdä. Ohjeen luin tuon kauniin keltaisen purkin kyljestä.

Riemastuin tänään ruokakaupassa, kun huomasin, että kotimaiset herneet ovat kypsyneet. Juuri satokauden alussa ne ovat parhaimmillaan. Ihanan makeita palleroita. Söin niitä äsken hävyttömän paljon.

Kun kotiin tulen

Kotiimme tuleva kohtaa tämän näkymän heti ulko-oven avatessaan. Etenkin ensimmäisiä kertoja tulevan huomio suuntautuu usein Cole & Sonin klassikkotapettiin, josta pidän edelleen tavattoman paljon. Tapetti on ehtinyt olla seinässä kolme vuotta, eikä kyllästymisestä ole merkkiäkään. Näin sen mielessäni tällä paikalla jo ennen kuin aloimme rakentaa taloamme. Jotain kiksejä saan varmaan siitäkin, että tapetoin silloin aivan ensimmäistä kertaa itse ja homma sattui onnistumaan aloittelijan tuurilla yllättävän hyvin.

Kaikki ulkovaatteet, kengät ja avaimet jätetään tuulikaapissa olevaan kaappiin, joten eteisen pöydällä on näkyvillä vain muutamia esineitä, ja siksi kotiin on rentouttavaa tulla. Talvella pöydällä voi nähdä lyhdyn kynttilöineen tai viherkasvin. Nyt siinä on Lidlistä viidellä eurolla löytyneet vihertävät ruusut. Maljakkona on kannellinen lasipurkki. Pöytä on kymmeniä vuosia vanha, joten mielestäni on vain herttaista, kun sen jalat sojottavat minne sattuu. Pöytä löytyi tontillamme olleesta ränsistyneestä piharakennuksesta.

Vaikka eteinen on ikkunaton ja siksi hämärä, mustavalkoinen sisustus pienine väriläiskineen sopii sinne. Ikään kuin kontrastit lisäisivät valon määrää.

Taulu muistuttaa maailman parhaasta paikasta - kodista.

Kitara muutti meille työpaikkani tavarankierrätyspisteestä. Joku oli halunnut luopua kitarastaan ja minä halusin antaa sille uuden kodin. Adoptoin sen hetkeäkään empimättä. Ei meistä kukaan osaa sitä soittaa, mutta tuossa eteisessä se nyt on ja välillä jonkun ohi kulkiessa kuuluu sointu tai pari.

 

Domus tuli taloon

Nyt on erittäin hyvät tuolit, joissa istua ruokapöydän ääressä!

 

 

Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman Domuksen istuinmukavuus on huippuluokkaa. Ennen lopullista ostopäätöstä koeistuin tuolin jos toisen ja nämä vuonna 1946 suunnitellut tuolit tuntuivat ylivoimaisen parhailta. Muotoilu on viimeisen päälle harkittua mukavuuden osalta, eikä ulkonäkökään hassumpi ole. Domus ansaitsee pisteitä myös kotimaisuudestaan. Jokaisen tuolin pohjassa lukee "made in Finland", mikä on käyttötavarassa melko harvinaista nykyään.

 

Hopeasijalle ylsi Eamesin DSR-tuoli valkoisena, mutta Domuksen kohdalla mustaksi petsattu koivu tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta.

 

Ensimmäisen kerran tuolien vaihto oli mielessä jo kolmisen vuotta sitten, mutta vanhat tuolit saivat jatkoajan, kun peitin puun värin valkoisella maalilla. Entisissä tuoleissa istuminen oli kuitenkin turhan epämukavaa ja kaiken lisäksi tuolit narisivat alinomaa.

 

Jos harkitset Domuksia omaan kotiisi, ensi viikolla niitä saa Stockmannin hulluilta päiviltä hyvään hintaan!

Kuten kuvista näkyy, en ehtinyt vielä ommella pöytäliinan päätyjä, mutta laitoin kankaan silti pöydälle. Leivoin parin päivän aikana niin paljon, että ennen eilisten vieraiden tuloa aikaa ei riittänyt ompeluunkin. Tein muun muassa macaroneja, jotka lähestulkoon maastoutuvat liinan kuvioihin.

Vihertää, vihertää!

 

 

Vain 1,50 euroa maksanut tuore eucalyptyksen oksa on niin kaunis! Vienon eucalyptyksen tuoksun huomaa, kun menee aivan lähelle. On mukavaa, että sisällä on jotain tuoretta vihreää, sillä silmujen puhkeamista ulos puihin ja pensaisiin saa vielä tovin odottaa. 

 

Kynttilät saavat olla edelleen esillä. Lauantaina 29. maaliskuuta järjestetään vuosittainen Earth Hour, jolloin aion kiltisti sammuttaa valot klo 20.30 - 21.30 paikallista aikaa. Vaikka seuraavana yönä saadaan siirtyä kesäaikaan, iltaisin on niin hämärää, että kynttilät tulevat tarpeeseen.

 

Ihanaa, aurinkoista viikkoa!

 

 

Pintapuolisesti

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni repimään tapetteja pois seinästä ja hämmästymään irroittamisen helppoutta, kun käytin työkaluna suihkepulloa. Sen sijaan katto- ja lattialistat ovat haastellinen kohta. Koska tapetti on kiinnitetty listojen alle, reunat repsottavat herkästi. Järkevintä olisi irrottaa listat pois paikoiltaan, mutta ihminenhän ei aina toimi kaikessa niin kuin järkevintä on.

Tänään en välttämättä tee uudistettavalle huoneelle mitään, kun täytyy malttaa käyttää tovi siihen, että makustelen Herra S:n kanssa, mitä värejä sinne tulee. Tosin taidan olla päättänyt jo oman mielipiteeni... Palaan tähän projektiin, kun voin näyttää lopputuloksesta kuvia.

Kuvassa on kattausviritelmä tältä aamulta. Maa on niin sulaa, että nappasin ulkoa tuoretta sammalta viiriäisenmunien kaveriksi. Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Vaaleanpunainen kalenteri

Hyväntuulinen postinjakaja toi päivän postit kotiovelle saakka, koska kirjeiden ohella tuli pahvirulla, joka ei olisi laatikkoon mahtunut. Olin sopivasti kotona lomapäivää viettämässä, vielä yöpaitaan pukeutuneena ja odottelemassa, josko koko yön vaivannut päänsärky hellittäisi. Ovelle ehdittyäni jakaja oli jo menossa autoonsa, mutta oli silti jättänyt postit oven viereen. Hän kai päätteli pihalla seisovasta autosta, että joku aikuinen olisi kotosalla. Omalta autoltaan hän huikkasi: "Toin postit perille, kun voitetaan tänään!" Mies mahtoi tarkoittaa Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelua ja koitti samalla palvella hyvin ja kiirehtiä saadakseen työnsä tehtyä ennen ottelun alkamista. On mahtavaa kohdata työn iloa ja saada samalla hyvää palvelua! Innostuneet ja osaavat työntekijät kulkevat käsi kädessä yrityksen menestyksen kanssa. Pahvirulla puolestaan teki minut iloiseksi, sillä sieltä paljastui Dekoron kilpailusta voittamani kalenterijuliste. Vaaleanpunainen söpöläinen on snug.studion käsialaa.

Omasta takaa löytyi sopivan kokoinen kehys, johon juliste heti pääsi. Tosin mustareunainen kehys sopisi julisteeseen paremmin. Juliste on nyt tv-tasolla, mutta luulenpa, että se päätyy eteisen seinälle.

Kiitos Decoro!