Täyteläiset mokkamuffinssit

Mokkamuffinssien taustalla on mokkapaloina ja -ruutuina tunnetun perinneleivonnaisen sielu, jossa kuorrute on usein kaikkein parasta, ja näissä muffinsseissa sitä on reilusti. Muffinssien juju piilee tummassa muscovadosokerissa, espressossa ja kuohkeassa kuorrutteessa. Vuoasta on hyötyä: se säilyttää leivonnaisen mehukkaampana kuin mokkapalojen paljaaksi leikatut reunat.

Muffinssit (noin 12 keskikokoista)

2 munaa

1 dl sokeria

1/2 dl tummaa muscovadosokeria

2½ dl sihdattua spelttijauhoa (tai vehnäjauhoa)

2½ rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

3/4 dl maitoa
 

Kuorrute
 

1/2 dl espressoa (tai vahvaa, tummaa kahvia)

100 g voita

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

5 - 6 dl tomusokeria

Viimeistelyyn esimerkiksi suklaaströsseleitä tai suklainen kahvipapu.

Valmistus

0. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja varaa muffinssivuoat.
1. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset ja lopuksi sulatettu voi sekä maito.
2. Annostele taikina vuokiin ja paista muffinsseja noin 15 minuuttia uunin keskiosassa. Kokeile kypsyyttä tarvittaessa hammastikulla. Valmista sillä aikaa kuorrute: Sulata voi ja sekoita joukkoon kahvi ja kaakaojauhe. Lisää tomusokeria vähitellen ja koko ajan vatkaten, kunnes massa on kuohkeaa ja vaikuttaa sopivan kiinteältä pursotettavaksi.
3. Anna muffinssien jäähtyä ennen kuorruttamista. Anna myös kuorrutteen viilentyä jääkaapissa odottaessasi.
4. Pursota kuorrute muffinsseille ja viimeistele herkku esimerkiksi suklaaströsseleillä tai kahvin makuisilla suklaapavuilla.

Kuvassa on tupla-annos muffinsseja tuloillaan.

Kiitos Pullahiirelle, jolta sain aikanaan oivalluksen käyttää mokkaruutujen kuorrutetta muffinssien päällysteenä!



Hyvää isänpäivää!

Herra S on saanut isänpäivän kunniaksi lapsilta itse tehdyt lahjat kortteineen. Minäkin muistin häntä jo aamulla paketilla ja uunilämpimillä perunalepuskoilla. Isänpäiväkakkua tai muutakaan makeaa meillä ei (ehkä) tänään tehdä, sillä vien isän lapsineen syömään valmiiseen pöytään. Kuvat kuitenkin kuuluvat tähän blogiin, joten kuvissa näkyy täytekakkua. Valmistin kakun hiljattain kissojemme puolivuotissyntymäpäivien kunniaksi. Hedelmien, marjojen ja marsipaanin alla piili suklainen kakkupohja suklaa-nougat -täytteellä.

 

Hyvää isänpäivää!

 

 

Muovailusaippua

Askarreltiin muovailusaippualla. Lasten käsissä syntyi vaaleanpunaista possua, kissaa ja niille täytekakkua. Itse heittäydyin tylsämielisesti muotoilemaan useita arpakuutioita, koska ne ovat aikuismaisesti "järkevän" kokoisia ja "kätevän" muotoisia käytössä, ja varsinkin kun lapsi sai tilaisuuden harjoitella yhteenlaskua merkitsemällä noppiin pisteet niin, että vastakkaisten sivujen summaksi tulee seitsemän. No juu, noppatodellisuus on noinkin, mutta oli niin hauskaa katsella lasten innostunutta luomista, että en halunnut käyttää aikaa kovin monimutkaisiin muovailuihin itse.

Kyseessä on hauska tuote Lushilta, joka sopii vaikka joulupakettiin lapselle tai vakavamieliselle aikuiselle, joka tarvitsee vähän "out of the box" -harjoitusta.

Helppo varmaan arvata, kenen tekemiä saippuoita raaskii käyttää ensin.

Musta5101

  

On se musta vaan niin nätti käsitiskiainepullo, minimalistisen kaunis sellaisenaan ja somistuu hyvinkin jouluiseksi koristeen kera - piti testata, kun joulukuu lähestyy tuota pikaa. Pesuominaisuuksia en ole vielä kokeillut, mutta ihana, aidon mustikan tuoksu pullosta kuulemma tulee. Pullo on helppo antaa lahjaksikin, sillä tuotelappu toimii myös pakettikorttina. Lapun toisella puolella on valmiiksi paikat saajan ja antajan nimille. Annan pisteitä myös kotimaisuudesta ja luontoystävällisyydestä.

 

Oma pesuaineeni on kimppatilattu Kokousta, mutta sitä on saatavilla ainakin myös Designboxista ja RUKO Designista. Maalattu metallitähti on Pentikiltä.

Sorry tummanpuhuvista kuvista! En malttanut odottaa valoisampia kuvausolosuhteita.

Talvitunnelmaa sisälle

Yksi sisustussuosikeistani on korkea peltinen kukkaruukku.Ystäväni pelasti sen roskalavalta ja sain antaa ruukulle sijaiskodin, koska hänellä ei ollut vielä sopivaa tilaa. Ruukku on ollut minulla jo vuoden ja koko sen ajan siinä on ollut nämä omalta pihaltamme keräämäni parimetriset oksat. Ensin oksat hoitivat Halloween-juhlien somistuksen virkaa hämähäkinseitteineen ja pian sen jälkeen ripustelin oksille talvivaloja, eikä aikakaan kun joulukoristeet päätyivät joukkoon. Pääsiäisenä oksia koristivat höyhenet ja munat. Juhannuskoivua en näistä oksista saanut.

Tänään halusin oksiin valoisaa talvitunnelmaa, joten siirsin ruukun eteisestä olohuoneeseen ja laitoin talvivalot, pörröisiä (lumi)palloja, lintuja ja kristalleja. Joulua kohden lisään koristeiden määrää ja kun joulukuusen aika koittaa, ruukku siirtynee jälleen eteiseen.

 

Vietän parhaillaan vapaapäivää. On mukavaa kotoilla valoisaan aikaan ja puuhastella, mitä huvittaa.

Luumupaistos

Mission (im)possible: Kuinka saada perhe syömään kasa luumuja?

Ratkaisu: piilotetaan luumut herkullisen taikinan alle ja tarjoillaan jäätelön kanssa.

Oheistuotteena kotiin saa joulutunnelmaa nostattavan luumun ja kanelin tuoksun, ja mikä parasta: herkkujen tekeminen lapsen (tai useamman) kanssa on mukavaa yhteistä puuhaa. Meillä lapsi harjoitteli leipomista tekemällä taikinan kokonaan itse. Minun vain tarvitsi hoitaa luumujen pilkkominen ja piilottaminen taikinan alle. Helppoa.

Luumupaistoksen resepti on Kotilieden sivuilta (täältä). Meillä paistos valmistettiin ohjetta mukaillen, näillä poikkemilla:
- Vuoan voitelun asemesta käytin vuokasuihketta. Suosittelen suihketta lämpimästi kaikenlaiseen vuokien voiteluun.
- Kanelia tupla-annos taikinaan ja vielä jäätelönkin päälle.
- Käytin myös teelusikallisen vaniljasokeria. Käytännössä ojensin purnukan lapselleni ja pyysin mittaamaan sitäkin jauhojen sekaan. Suosikkivaniljasokerini näkyy tässä, koostumus on ihastuttavan puuterinen ja kaikkein tärkeimpänä: sen maku on todella pehmeä:

- Paistokseni oli uunissa kymmenisen minuuttia pidempään kuin reseptissä neuvotaan. Ohjeen mukaisella paistosajalla taikina oli vielä kovin kalvakka ja tahdoin siihen lisää väriä sekä varmistaa, että paistos on kypsä.

Uashmama

Viikonloppuaamuni alkavat tyypillisesti piiiitkällä kahvilla ja Hesarin lukemisella. Lehtimiehet ovat saaneet viettää eilen pyhäinpäivää, joten lukemisen sijaan ehdinkin tehdä jotain aivan muuta. Sytyttelin tuikkuja ja samalla kuvasin ihanat italialaiset Uashmaman pestävät paperipussit.

 

Valkoisessa pussukassa säilytän tuoksuttomia tuikkuja. Vaikka rakastankin Partyliten tuoksukynttilöitä niiden monipuolisten tuoksujen vuoksi ja etenkin siksi, että nenäni ei mene niiden ainesosista tukkoon, en halua kotiini ylitsepursuavaa tuoksumerta. Siksi kerrallaan tuoksua saa levittää yksi kynttilä ja kaikki muut palavat kynttilät ovat tuoksuttomia. Onneksi myös Tine K Homen kynttilöiden tuoksut ovat nenälleni sopivia. Kynttilöille on kuitenkin mietittävä jokin muu säilytyspaikka, sillä tahtoisin siirtää huonekuusen valkoiseen pussiin näin joulun alla. Yksi vaihtoehto on tietysti hankkia uusi samankokoinen pussi.

Harmaaseen pikkupussiin on päätynyt esille vaihtelevasti erilaisia hedelmiä ja kasveja. Varsinkin luumut ja punasipulit ovat kauniit harmaassa pussissa.

 

 

Lasten halloween-kekkerit

Innostuimme järjestämään Halloween-kekkerit lapsillemme ja heidän kavereilleen viime vuonna. Suunnittelu oli valtavan hauskaa, sillä siihen saakka olimme tottuneet miettimään pikemminkin prinsessajuhlia perinteisten joulujen ja muiden juhlapyhien ohella.

Juhlat olivat illalla, joten pimeys lisäsi hakemaamme karmivaa tunnelmaa. Sytytimme pihalle lukuisia lyhtyjä ja laitoimme pari taskulamppua välkkymään puurunkoja päin. Ovensuussa oli risuja "hämähäkinseitteineen".

Ohjelmaan sisältyi muun muassa avaimen etsiminen matojen (keitettyjen spaghettien) seasta. Seuraavaksi oli löydettävä päiväkirja, johon avain sopii, ja jonka sisältä löytyi vihjelappunen aarteen paikasta. Jokaiselle etsijälle oli oma aarrekätkönsä.

Seuraavaksi tarjolla on tunnelmakuvia, jotka otin ennen juhlien alkamista.

 

 

 

Tervetuloa toistekin!

Halloween-muffinssi

Jos kurpitsat ja muu oranssi halutaan jättää väliin Halloweenin somistuksessa, ja juhlan tunnelmaa haetaan hieman vähemmillä väreillä ja eleillä, yksinkertainen hammastikkukoriste voi olla jo riittävä viittaus päivän teemaan.

Kuvan muffinssi sopii ulkonäkönsä puolesta niin Halloweeniin kuin moneen muuhunkin teemaan, kuten lasten merirosvosyntymäpäiville. Muffinssipohja voi olla lähes mikä vain, kunhan se on hyvää! Vuoka ja koristelu viimeistelevät teemaan sopivuuden.

 

Kokeilin hiljattain ensimmäistä kertaa Red Velvet -muffinssien reseptiä ja valmista vaahtokarkkikuorrutetta. Yllä näkyvä kuva on siitä. En jaa reseptiä - toistaiseksi - sillä en ole erityisen hullaantunut kyseisestä reseptistä. Teknisesti muffinssit kyllä onnistuivat, mutta maku ei ollut tarpeeksi erityinen jakaakseni reseptiä. Siitä huolimatta innostuin kokeilustani sen verran paljon, että aion ottaa selvää Red Velvet -resepteistä tarkemmin. Mikä muu kuin punainen väri on olennaista? Kai leivonnainen saa maistua herkulliselle? Tuon täällä joskus esiin sellaisen ohjeen, jossa on punaisen värin ohella jotain muutakin nimenomaan Red Velvetille ominaista. Ennen kaikkea leivonnaisen on oltava makoisaa. Toivottavasti jokin maustejippo kuuluu mukaan.

Kuorruteeksi kokeilin valmista Fluff-vaahtokarkkimassaa. Kuorrute oli aika tahmeaa ja hankalasti käsiteltävää, mutta ulkonäöltään kauniin kiiltävää ja valkoista. Päädyin levittelemään karkkia lusikalla muffinssien päälle, missä se levisi vielä hieman. Maussa löytyi runsaasti sokeria.

Muffinssin päällä näkyvät mustat, kiiltävät hippuset ovat syötäviä Wiltonin koristeita, joita saa ainakin Confetista. Hauskoja hippusia, ne eivät sulaneetkaan kovin äkkiä vaahtokarkkikuorrutteen päällä.

Rati riti ralla, mikä lusikka!

Marimekon mustavalkoinen Rati riti ralla -posliinilusikka on aivan uskomattoman suloinen! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Netissä se ihastuminen tapahtui ja "livenä" lusikka ovat vielä upeampi. Ystäväni poikkesi Marimekon ystävämyynnissä ja sai samalla poimittua lusikat sieltä mukaansa niin itselleen kuin minullekin.

Marimekon espressokuppi ja lusikka ovat hauska pari. Kuvassakin näkyvä muki on kenties hieman liian korkea kaveri lusikalle, mutta Marimekon kahvikuppi on jälleen kerran Oiva kumppani.

Materiaalin ja kuvioinnin ohella varren reikä lisää lusikan persoonallisuutta. Suuosa on tavanomaista pyöreämpi ja kuppimaisempi. Lisäksi lusikka on lyhyempi kuin tyypillinen teelusikka.